Elämässä on joskus hetkiä, jolloin joutuu epätoivon valtaan. Silloin tuntuu siltä, että mitään korkeampaa voimaa ei ole ja ettei elämä kanna. Usein olen kuitenkin huomannut, että kyllä se elämä kantaa sittenkin. Alla oleva pastellimaalaus kuvaa tätä oivallusta. Elämä, Jumala, enkelit - mikä se kenellekin sitten on - kantavat meitä vaikeuksien keskellä, valoa pilkahtaa pimeän tunnelin päässä juuri sillä hetkellä, kun epätoivo on sinut vallannut ja luulet, että tämä oli nyt tässä, et jaksa enää.

Näin minä ainakin olen kokenut, muiden puolestahan en toki voi puhua.

Meidän elämässämme sattuu ja tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista. Viikko sitten teinipoika joutui kolariin mopoautollaan; säikähdimme kaikki, mutta poika ja hänen ystävänsä selvisivät onneksi mustelmilla. Mopoauto sen sijaan meni siihen kuntoon, että todennäköisesti se menee lunastukseen. Ainakin mies oli sitä mieltä, että ei sitä enää pysty korjaamaan. Koko vasen kylki meni päreiksi, keskipalkki taipui ja irtosi rungosta. Tuulilasi halkesi ja kojelauta samoin. Mutta pojat säilyivät ehjinä ja se on pääasia!

Kaikkien näiden tämänkaltaisten tapahtumien keskellä olen kuin tuo maalaukseni tyttö, jota enkelit kantavat. Vaikka välillä tipahdan epätoivon synkeään kuiluun, niin aina sieltä on ylös päästy. Aina minua on kannettu, kun en ole itse jaksanut kulkea. Siitä olen kiitollinen.

IMG_4456.jpg

Taide on viime aikoina ollut minulle lähinnä keino purkaa omia tunnetilojani. Siinä tarkoituksessa se on palvellut hyvin. Päähäni putkahtaa jatkuvasti erilaisia kuvia arkeeni liittyvistä asioista, jotka on sitten laitettava paperille. En tiedä milloin koittaisi sellainen hetki, että jaksaisin paneutua maalaamiseen ihan toden teolla, tehdä siis sellaisia töitä, joita voisi esitellä muillekin tai laittaa seinälle. Muotokuvat eivät lähteneet oikein putkeen ja mieluummin muutenkin maalaan nykyään jotain, jossa saa ottaa enemmän vapauksia. Kopiointi ei kiinnosta enää. Hyvän maalauksen tekeminen vaatisi kuitenkin sen, että olisi levännyt ja saisi keskittyä rauhassa. Tähän ei ole oikein ollut mahdollisuutta viime aikoina. Joko olen liian väsynyt tai sitten on jotain muuta puuhaa, joka menee maalaamisen edelle.

Mutta ehkäpä sekin päivä vielä koittaa, jolloin on taas aikaa maalata ihan "vakavissaan". Teos nimeltä Vihreä nainen ainakin odottaa kovasti pääsyä kankaalle... Kuva on valmiina päässäni ja odottaa... Samoin haluaisin saattaa loppuun hevostaulun, jonka aloitin akryylimaalauskurssilla marraskuussa 2015. Toivon, että nyt kun olen talvilomalla, jaksaisin jonain päivänä paneutua ainakin tuon hevostyön loppuun saattamiseen. Aika näyttää, miten käy.