Akryylivärit saavat edelleen odottaa, sillä päätinkin kokeilla vaihteeksi muotokuvan tekoa. Malliksi valikoitui edesmennyt isäni, tarkemmin sanoen mustavalkoinen valokuva, jossa isäni on ehkä n. 30-vuotias. Minähän en ole isääni nuorena koskaan nähnyt, koska minun syntyessäni hän oli jo yli neljänkymmenen. Niinpä kuvaa tehdessäni minulla ei ollut muuta mielikuvaa apunani kuin vain tuo vanha valokuva.

Muotokuvan tekeminen on haasteellista, eikä tämäkään työ kovin hyvin onnistunut. Ehkä siitä isäni nippa nappa tunnistaa, mutta jotain outoa tässä kuvassa silti on. Sitä ei ehkä huomaa, jos ei ole mallina ollutta valokuvaa vieressä ja sitä en halua tänne laittaa... Mutta kasvot ovat ehkä hieman liian pitkät (klassinen virhe, josta eräässä oppikirjassa varoitettiin) ja ehkä varjostuksissakin on jotain pielessä.

No, tämä oli harjoitustyö eikä tule ikinä päätymään mihinkään näyttelyyn eikä kenenkään seinälle. Seuraavaksi "uhriksi" otan oman ylioppilaskuvani. Ehkä oman kuvan tekeminen on helpompaa, tai sitten ei. Sepä jää nähtäväksi. Varmaa on vain se, että hyviä muotokuvia en opi tekemään muuta kuin harjoittelemalla.

Nuorena piirtelin muotokuvia lyijykynällä ja ne olivat mielestäni kyllä ihan onnistuneita - ainakin silloin tuntui siltä. En tiedä ovatko taitoni sitten vaan ruostuneet vai onko aika kullannut muistot noiden lyijykynätöiden osalta. Toisaalta, jos joskus on jotain osannut, niin eiköhän se taito ole vielä uudelleen opittavissa.

Tässäpä tämä hieman epäonnistunut muotokuva, jossa isäni näyttää lähinä aasialaiselta nuorukaiselta suomalaisen miehen sijaan...

HUOM! Jos täällä käy sukulaisia katsomassa, niin kommentoikaa ihmeessä tätä kuvaa, koska tiedätte, miltä malli on luonnossa näyttänyt! Kaikki asialliset kommentit ovat tervetulleita!

IMG_4435.jpg