Loppuvuosi on ollut raskas. Kaamosväsymys ja stressi ovat vieneet voimat ja kaiken kruunasi se, että teinipoikamme sai nivelreumadiagnoosin. Poika on vasta 16-vuotias... Tätä asiaa olen surrut ja purin tunteitani taas kerran kuvan tekemiseen. Syntyi työ nimeltä "Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Tältä se näyttää:

IMG_4433.jpg

Toivon, että tästä kuvasta välittyy edes osa siitä surusta, tuskasta ja väsymyksestä, jota olen viime aikoina tuntenut. En tiedä tuoko uusi vuosi tullessaan mitään helpotusta, mutta toivon niin. Onneksi joulun aikaan sain vähän levättyä, mutta en kyllä riittävästi.

Haluja maalaamiseen ja piirtämiseen olisi edelleen, mutta mitään kunnollista ei tunnu nyt syntyvän. Yksi työ lensi jälleen keskentekoisena roskikseen, en vaan jaksanut tehdä sitä loppuun enkä jättää muhimaankaan. Työ pastellivärien kanssa ei tunnu nyt sujuvan, jos tässä viikonloppuna jaksan, kaivan akryylivärit esiin. Jospa vaikka saisin viimein loppuun hevostaulun, jonka aloitin jo yli vuosi sitten.

Tämmöinen elämänvaihe on nyt menossa. Kiirettä ja huolta riittää kasvavien ja murrosikää potevien ja sitä lähestyvien lasten kanssa. Ehkä tämä joskus tästä helpottaa, mutta aika ajoin elämä näyttää kyllä aika synkältä.Teinit laittavat vanhemmat koville. Pitäisi vaan jaksaa, mutta kyllä se on välillä niin vaikeaa.

Kaikille tämän blogin lukijoille toivotan kuitenkin onnellista uutta vuotta! Ehkä sitä onnea riittäisi ripaus tänne meillekin.