Kävin viime viikolla työterveydessä alhaisen verenpaineen (98/55) ja pitkään jatkuneiden, tosin lyhytkestoisten ja satunnaisten, rytmihäiriöiden vuoksi. Sain lähetteen verikokeisiin (joihin en ole ehtinyt mennä) sekä yllätys, yllätys, myös psykologille... Lääkärin mielestä olen ylirasittunut tai jotain vastaavaa. Hän puheli myös kesken jääneestä surutyöstä ja stressistä, jota se voi aiheuttaa. No, psykologin vastaanotolle tuskin jaksan raahautua. Psykologi ei pysty herättämään isääni henkiin eikä pysty kaipaustani ja suruani poistamaan. En myöskään ole halukas keskustelemaan isän kuolemaan liittyvistä asioista ventovieraan ihmisen kanssa. Hädin tuskin pystyn keskustelemaan siitä edes läheisteni kanssa... Joten psykologikäynti on pois laskuista. Ehkä. Todennäköisesti. Saa nyt nähdä.

Satuin valittelemaan myös väsymystä ja vetämätöntä oloa ja sain kouraani melatoniini-reseptin. En ole ikinä käyttänyt mitään unilääkkeitä, mutta melatoniini vaikutti turvalliselta kokeilla ja olenkin nyt viikon verran popsinut sitä iltaisin. Mitään ihmeempiä vaikutuksia en ole havainnut. Uni tulee ehkä hieman paremmin kuin aiemmin, mutta on ollut öitä, jolloin olen herännyt pikkutunneilla levottomiin jalkoihin ja voimakkaaseen janoon. Yleensä en öisin heräile tuolla tavoin kovinkaan usein - oikeastaan vain silloin, jos olen illalla syönyt jotain oikein suolaista tai ottanut alkoholia. Netin keskustelpalstoilla moni totesi melatoniinin aiheuttaneen villejä unia, painajaisiakin. No, olenpa niitä minäkin nähnyt. Tosin uneksin paljon muutenkin ja näen usein myös painajaisia, joten melatoniinin piikkiin pelkästään en voi uniani laittaa.

Mutta en koe ainakaan vielä saaneeni mitään merkittävää apua tästä aineesta. Ehkä pikemminkin päinvastoin: aamuisin ja usein koko päivän olo on tokkurainen eikä lainkaan virkeä, olen myös monena päivänä kärsinyt lievästä päänsärystä. Kaiken aikaa on sellainen olo, kuin olisi vähän kuumetta. Aion nyt kuitenkin jatkaa kokeilua vielä reilun viikon. Jos olo ei kohene, heitän pillerit hevon kuuseen.

Niissä verikokeissa aion silti käydä. Kilpirauhasarvojen tarkistaminen on ainakin ihan paikallaan... Viimeksi kesällähän ne katsottiin ja silloin kaikki oli OK, mutta tilanne voi puolessa vuodessa muuttua.

Mitään käsityöjuttuja tms. en ole oikein ehtinyt tekemään. Tytölle neuloin joustinneuleisen, valkoisen kaulahuivin, jonka tytön toiveesta yhdistin renkaaksi. Tässä työssä ei ole mitään ihmeellistä, joten en ottanut neuleesta kuvaa. Yksi lintu-aiheinen pastellimaalaus on työn alla. En tiedä, milloin saisin sen valmiiksi. Olo ei ole niin virkeä, että luova työ onnistuisi tai edes kiinnostaisi. Korttien askartelu houkuttelisi, mutta koska pastellimaalausvälineet ovat vallanneet työpöytäni, saa sekin odottaa.

Pakko ihan pysähtyä miettimään, miten olenkaan vapaa-aikaani viime aikoina viettänyt...? Se on tainnut mennä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustellessa, soittimia raplatessa ja ulkoillessa. Niin ja tietysti TV:n ääressä... Olen tosiaan ollut viime aikoina aika uupunut. Mutta uskoisin, että uupumus hellittää, kunhan kevät koittaa.

Sitä odotellessa... cool