Tervehdys kaikille blogini lukijoille! Toivottavasti te kaikki olette saaneet viettää joulukuun loppua mukavissa ja rentouttavissa merkeissä, olittepa sitten joulun ystäviä tahi ette.



Meillä meni joulu pyhineen mukavasti perheen ja sukulaisten seurassa. Ennen joulua pinna meinasi kiristyä hieman liikaa jouluvalmisteluiden ym. kiireiden vuoksi, mutta jouluna oli aikaa löhötä, syödä vähän liiankin hyvin ja nukkua univelat pois. Nyt on taas voimia, uudella innolla lähdetään täällä liikkeelle! Odotan jo kovasti kevättä ja päivien pidentymistä. Pitkä ja pimeä syksy on nyt onneksi taakse jäänyttä elämää, valoa kohti kuljetaan taas!

Sain aivan ihania joululahjoja ja jotenkin tuntui, että niitä tuli tänä vuonna tavallista enemmän. Äitini antamasta lahjasta liikutuin kyyneliin saakka, vaikka lahja oli sinänsä hyvin yksinkertainen kynttiläjuttu:



Tuo kynttelikön teksti herkisti minut täysin!

Mieltä lämmittivät myös hyvän ystäväni neulomat turkoosinsävyiset villasukat (ovat jo käytössä ja jäivät siksi kuvaamatta) sekä tyttäreni puukäsityötunneilla tekemä kynttelikkö:



Mutta mieheni ostama lahja sai minut hyppimään riemusta tasakäpälää! Sain häneltä nimittäin syntetisaattorin, jota olin toivonut:



Soitan jonkin verran pianoa viulunkitkuttelun lisäksi ja nuorena kävin useamman vuoden ajan sähköurkutunneilla, joten syntikka oli tervetullut lisä soitinkokoelmaani. Tämä ihastuttavan kiiltävä kapistus on helppo ottaa mukaan mihin vaan ja vaikka sitä soitetaankin vain yhdellä kädellä eli soittaminen jää lähinnä melodian tapailuun, on tästä soittimesta vielä paljon hupia.... Niin paljon hauskoja ääniä siitä saa irti. Ja jos kaikki ominaisuudet ottaa käyttöön, voi kuvitella soittavansa vaikka kuinka ison orkesterin kanssa... Kehittelin jo syntikka-versiota isäni säveltämästä valssista. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, mutta hauskaa tämän vempeleen rämpytys totisesti on... Eikä perheen tarvitse kärsiä äidin harjoittelusta, koska soitinta voi pimputella kuulokkeet korvilla vain omaksi ilokseen!

Joulu oli siis kaikin puolin onnistunut. Vain se, että isäni ei ollut enää mukana joulunvietossa, sai kyyneleet silmiin ja surun sydämeen. Tuskin se suru sieltä koskaan lähteekään.

Joka tapauksessa olen nyt päättänyt nousta ylös syksyn synkkyydestä ja suunnata katseen valoa kohti. Innostuin vuoden tauon jälkeen jopa maalaamaan ja illan aherruksen tuloksena syntyi tämmöinen pikkuinen kettu:



Tämä on pieni maalaus, kehystettynä sen koko tulee olemaan vain n. 20 x 30 cm. Näitä pieniä maalauksia syntyy lähiaikoina vielä lisää. Ehkä jossain vaiheessa teen jonkun isommankin maalauksen.

Nyt toivotan kaikille onnellista ja hyvää uutta vuotta 2013! Ensi vuonna tavataan taas!