Viime aikoina meillä on ollut monenlaista menoa ja meininkiä. Tässä muutama sananen taakse jääneestä, hyvin tapahtumarikkaasta jaksosta.

Halloweenin aikaan kuopuksemme täytti 8 vuotta ja yksi päivä meni siivotessa ja toinen juhliessa syntymäpäiviä. Iso joukko sukulaisia ja lapsen kavereita vierali meillä tuon päivän aikana, oli melkoinen hulina koko päivän. Mukavaa oli, mutta kylläpä oltiin väsyneitä juhlien jälkeen, niin aikuiset, lapset kuin koiratkin... Varsinkin koirat! Harvoin näkee niin sikeästi nukkuvia karvaturreja, kuin syntymäpäivien jälkeen... Olisin halunnut laittaa tähän muutaman kuvan pippaloista, mutta valitettavasti kuvien siirto ei jostain syystä nyt onnistu! Eläköön Vuodatus, jälleen kerran... angry Lisään kuvia myöhemmin, jos se vain suinkin onnistuu!

Myöhemmin: nyt kuvien siirto onnistuu, joten tässä pari otosta meidän Halloween-synttäreiltä:

Tämän näköinen "örmelö" oli vastaanottamassa juhlavieraita...

...ja juhlapöytä näytti tältä:


Perjantaina kävin kuuntelemassa entisen työtoverini väitöstilaisuutta ja illalla sain mieheni kanssa kunnian osallistua tämän samaisen henkilön karonkkaan. En omista iltapukua, joten kävin hät' hätää ostamassa kaupungilta jotakin, jonka toivoin soveltuvan tähän upeaan, akateemiseen juhlaan. Toivoakseni en ollut alipukeutunut. Joka tapauksessa karonkka oli oikein onnistunut tilaisuus. Ruoka oli erittäin hyvää, saimme nauttia kauniista piano-musiikista ja mikä parasta, meillä oli myös tilaisuus keskustella sekä väitelleen että tämän aviomiehen kanssa (pitkästä aikaa) sekä tavata myös toinen miellyttävä pariskunta, jota emme ole vuosiin tavanneet.

Mutta kyllä tuo perjantai oli upeasta juhlasta huolimatta melkoinen hässäkkäpäivä! Väitöstilaisuus alkoi klo 12 ja päättyi vasta klo 14.30. Sen jälkeen kiirehdin parin työkaverini kanssa kaupungille ostamaan lahjaa syöpään sairastuneelle työkaverillemme. Lahja löytyi onneksi aika helposti ja minulle jäi vielä aikaa syöksyä vaatekauppaan. Vaateostokset tehtyäni sain notkua rauhassa kaupungilla jonkin aikaa ja odotella, että mieheni pääsee töistä. Kun hän viimein vapautui, kello olikin jo 16.15. Siinä vaiheessa stressi alkoi hiipiä ohimolohkoon...

Koska minä pököpää olin unohtanut väittelijän minulle omistaman väitöskirjakappaleen yliopiston naulakoille, ajoimme kiireestä huolimatta yliopiston kautta kotiin. No, eihän se väitöskirja siellä enää ollut. Myöhemmin selvisi, että väittelijä oli ystävällisesti korjannut kirjan talteen ja saan sen myöhemmin. Tämän unohdukseni ja siitä johtuvan ylimääräisen ajolenkin vuoksi olimme kotona vasta vähän ennen viittä. Eipä siinä sitten paljoa enää ehtinyt... Pika-pikaa haukkasimme jotakin, käytimme koiria ulkona ja viimein meille jäi noin 15 min. aikaa laittautua juhlaan, joka alkoi klo 18!!! Myöhästyimme juhlasta n. 10 min. Ihme, että emme myöhästyneet enempää... Hoh hoijaa.

Lauantaina sai nukkua pitkään, mutta leppoisasta päivästä kotona oli turha haaveilla. Oli pakko hakea hepalle rehuja ja ostin sille myös psylliumia, koska heppa ähkyili viikolla ja hoitajat arvelivat, että sen suolistoon on saattanut kertyä hiekkaa, joka lisää riskiä sairastua ähkyyn. Heppamme kun on niin HIRVITTÄVÄN ahne, se imuroi maasta joka ikisen heinänkorren mitä löytää ja siinä samalla se hörnii kitusiinsa hiekkaa ja multaa. Eipä siis ihme, jos suolistossa vähän nipistelikin. Kyseessä oli siis onneksi lievä ähkynpoikanen, joka meni taluttelemalla ohi, lekuria ei tällä kertaa tarvittu.

Kaupoissa ramppaamisen jälkeen olinkin ihan sippi... Tämä pimeä vuodenaika sen tekee, pienetkin "ponnistukset" ja hässäkät syövät valtavasti energiaa. Ilta meni makoillessa ja nukkekotijuttuja näprätessä. Tänään sitten vietettiin isänpäivää. Omalle isälleni kävin tallireissun jälkeen sytyttämässä kynttilän haudalle, mieheni isää (ja äitiä siinä samalla) kävimme tapaamassa hänen kotonaan. Nyt sitten istun tässä koneen ääressä ja mietin, kuinka rasittava viikko tässä onkaan takana. Vaikka mukavaakin on ollut (se ähky-homma ei kyllä ollut eikä pojan vanhempainillassakaan tiistaina kovin hauskaa ollut), niin kyllä nämä kaikenlaiset sosiaaliset tapahtumat vaan uuvuttavat. Mutta ei se mitään... Lisää on tiedossa: viikonloppuna lähdetään ystävien kanssa syömään ja myöhemmin tänä vuonna on serkkuni pienen tyttären ristiäiset, joihin osallistumme kummeina. Elämä on siis yhtä juhlaa!

Ja toisaalta ihan kiva niin. Mutta siitä huolimatta olen hyvilläni, että välillä on sellaisiakin viikonloppuja, ettei tarvitse lähteä yhtään mihinkään... Joskus on saatava olla ihan vaan kotona. Ihan vain senkin vuoksi, että saisi viikolla kertyvät kotityöt tehtyä. Koko ajan ei jaksa olla menossa. Tulee sellainen sosiaalinen ähky. Toisaalta, jos pitkään aikaan ei näe ystäviä eikä ole mitään erikoisempia tapahtumia, alkaa niitä kaivata. Sellaista se vaan on! Tasapainon hakemista. Joskus on mukava juhlia, toisinaan on saatava olla ihan, ihan hiljaa omissa oloissaan.

Jotain käsitöitäkin olen ehtinyt tässä kiireiden keskellä väsäämään, mutta en höpise niistä nyt sen enempää, koska kuvia tuotoksista ei nyt saa siirrettyä. Yritän muutaman päivän kuluttua uudelleen.

Nyt on lähdettävä lukemaan iltasatua ja peittelemään muksuja. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!