Hui kamala, mikä valtava määrä roskapostia olikaan tullut blogiini! Roskapostiviestejä oli ainakin kaksikymmentä - tähän astinen ennätys. Eikö näitä roskaposteja pystytä millään eliminoimaan??? Ilmeisesti ei!

Mutta se siitä ja asiaan. Pari viikkoa sitten sain viimein valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelun aloitin kesälomallani elokuussa. Annoin peitolle nimeksi "Tuli ja hiili", koska peiton värit tuovat mieleeni nuotion. Malli on omani. Kun aloitin työtä, minulla oli mielessäni jonkinlainen visio valmiista työstä. Suunnittelin sitten työtä sitä mukaan, kun sain paloja ommeltua yhteen. Tikkasin työn käsin. Se oli melkoinen urakka, mutta tikkaaminen oli henkisesti rentouttavaa. Hartiat siinä tosin kipeytyivät. Olen tyytyväinen tähän elämäni ensimmäiseen isoon tilkkutyöhön. Valmis työ näyttää tältä:



Tilkkupeitto on siis lähes parisängyn kokoinen. Lapsille peitto on ollut mieleinen lämmike TV:tä katseltaessa.

Upotin tähän työhön paljon vanhoja kankaita, myös edesmenneen isäni pari paitaa. Kaupasta ostin ainoastaan nuo mustavalkoiset palat, koska minulla ei ollut varastoissani tummia kankaita.

Tilkkutyön valmistuttua päätin pistää ompelukoneen vähäksi aikaa pois ja tehdä muutamia kortteja. Serkulleni ja hänen miehelleen, jotka saivat tyttövauvan torstai-iltana, lähtee tämän näköinen onnittelukortti:



Äitini täyttää muutaman päivän kuluttua 81 vuotta, ja hänelle tein kortin, jossa pääosassa on paperin kaunis kuviointi:



Lisäksi tein yhden ylimääräisen onnittelukortin, joka luultavasti pääsee käyttöön lähiaikoina:



Käsityörintamalla tapahtuu kaiken aikaa. Lupasin serkulleni, että neulon vauvalle lahjaksi peiton, ja sitä olen nyt viimein aloittanut. Työ on edistynyt hitaasti, koska minulla ei ole valmista mallia ja oman vision toteuttaminen on vaatinut hieman kokeiluja. Nyt kuitenkin työ etenee, lankoja tosin on käytävä ostamassa lisää. Kun peitto valmistuu, on neulottava omalle esikoiselle uudet villasukat. Entiset ovat, yllätys, yllätys, jääneet pieneksi. Poika kasvaa aivan huimaa vauhtia. Keväällä ostetut 39 numeron lenkkarit ovat jo pienet, tilalle piti ostaa lenkkarit kokoa 41. Koko pojan vaatevarasto muutamia housuja lukuun ottamatta on mennyt uusiksi tämän syksyn aikana. Ja pojan kasvu jatkuu... Murrosiän muutokset ovat muutenkin jo konkreettisia, keväällä 13 vuotta täyttävä lapsukaiseni ei ole enää mikään äitin pikkupoika, vaan on kasvamassa teiniksi, jolla on teinien kotkotukset. Kylläpä tuntuu hurjalta... Lapset kasvavat, mutta minä itse en vanhene ollenkaan!!!  wink

Aurinkoiset syyspäivät ovat viime aikoina houkutelleet miestä ja minua metsään ja koirat ovat olleet innolla mukana. Viikko sitten lapsetkin lähtivät metsään vaeltamaan, ja teimme parin tunnin lenkin raikkaassa syysilmassa. Viikonloppuna tuli myös rämmittyä metsissä uusia polkuja katsellen. Alla on muutama kuva koiristamme syksyisessä metsässä. Neiti E:llä on aivan mahdottoman pitkä kieli!





Myös hepan kanssa olisi kiva päästä tekemään hieman pidempiä maastolenkkejä, ja sen vuoksi mies, koirat ja minä teimmekin viikonloppuna tutkimusretken tallin lähimaastossa. Olin iloinen, kun löysimme reitin, jota pitkin junaradan ylityspaikalle pääsee turvallisesti. Viimeksi, kun ylitimme radan heppojen kanssa, jouduimme ratsastamaan parikymmentä metriä aivan radan vierellä, vajaan metrin päästä raiteista! Olin kauhusta kankeana silloin ja pelkäsin koko ajan junan tulevan. Henkikultahan siinä olisi voinut mennä, jos tavarajuna olisi vilahtanut ohi vajaan metrin päästä! Heppamme tuskin olisi sitä täysin rauhallisin mielin sietänyt. Mutta nyt siis tiedossa on turvallisempi reitti, jota jatkossa aion käyttää, ellei se sitten mene aivan mutalääryksi näiden sateiden vuoksi. Radan toisella puolella onkin sitten uusia, kiinnostavia polkuja ja hiekkateitä ratsastettavaksi! Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä koluamaan noita polkuja heppojen kanssa ensimmäistä kertaa. Tuota reissua odotan jännityksellä!

Jokin aika sitten kerroin vanhoista Arabian astioista, joita sain perinnöksi. Kiitokset teille, jotka kommentoitte asiaa, sain teiltä hyviä vinkkejä ja nyt on siis selvinnyt, että kyseessä on Arabian Irja-sarja, itkevä malli. Astioiden pohjassa oleva leima ei suinkaan ole piippuleima kuten aluksi luulin, vaan kruunuleima. Piippuleimalla varustetut Irja-sarjan astiat ovat ns. nauravaa mallia. Astiakokoelmani on nyt kasvanut neljällä pullalautasella, jotka löysin eräästä osto- ja myyntiliikkeestä. Myös nettikaupoissa on näitä astioita tarjolla, mutta hinnat ovat olleet sen verran korkeita, että en ole raskinut ostaa siellä myytävänä olevia astioita. Tarkoitus olisi lähteä koluamaan kirppareita. Kuluneetkin astiat kelpaisivat minulle, kunhan olisivat ehjiä.

Tässä kuulumiset tältä erää. Hyvää syksyn jatkoa kaikille!