Vietimme kesällä helteisen viikon Limnoksen saarella Kreikassa. Matkakertomus tulee nyt vähän myöhässä, mutta jospa siitä olisi iloa niille, joita Kreikan matkailu yhä kiinnostaa!

Hotelli. Majoituimme saarella Platin kylään hotelliin nimeltä Limnos Village. Tämä oli iso hotelli, jossa oli ravintola ja kaksi baaria. Hotelli sijaitsi aivan meren rannan tuntumassa ja hotellin ranta tuoleineen oli maksutta käytössä. Koska ranta oli hieman roskainen (tästä siis miinusta), vietimme enemmän aikaa hotellin isolla uima-altaalla. Hotellissa oli matkamme aikaan heinäkuussa aika vähän väkeä, joten altaalla oli ruhtinaallisesti tilaa uimiseen ja loikoiluun. Pikkulapsille löytyi oma allas, jonne meidän tenavat olivat tosin jo liian isoja.

Huoneistomme oli kaksio, jossa oli jääkaappi ja kahvinkeitin, mutta ei varsinaista keittiötä. Erittäin runsas ja monipuolinen aamupala kuului huoneen hintaan, joten keittiö olisi ollutkin siinä mielessä turha. Hieman isompaa jääkaappia kaipailin, koska helteen vuoksi oli pakko juoda paljon ja mieluiten tietenkin olisimme nauttineet juomat kylminä. Aivan kaikki limsa- ja vesipullot eivät jääkaappiin mahtuneet. Mutta muuten huoneisto oli loistava eikä siivouksen tasossakaan ole valittamista.

Olimme erittäin tyytytäisiä hotelliin ja sen palveluihin, joten hotellia voimme suositella kaikille! Loistavia näkymiä hotellihuoneemme terassilta ei ollut, mutta saimme seurata kana-emon touhuja eikä auringonlaskussakaan ollut valittamista...





Tässä vielä auringonlasku hotellin lähirannalta katsottuna:



Palvelut ja ravintolat. Hotellin lähistöllä ei ollut kauppoja tai palveluita muutamaa tavernaa lukuun ottamatta. Hotellin lähistöllä majaileva aasi ja lähitavernan kissat (emo pienine poikasineen) kuitenkin kiinnostivat lapsia.





Ostosmahdollisuuksia ja Platin tavernoja parempia ruokapaikkoja löytyi Mirinan kaupungista, jonne oli matkaa muutamia kilometrejä. Söimme hyvin myös saaren toisessa päässä Moudroksessa, jossa pysähdyimme eräänä päivänä. Mielestämme paras ruokapaikka Mirinassa oli rantakadulla sijaitseva italiailainen ravintola nimeltä Cave de Mare. Se oli aavistuksen muita tavernoja kalliimpi, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu pelasi. Ja auringonlasku oli mitä kaunein:



Ostoksia siis teimme lähinna Mirinassa. Siellä oli noin kilometrin mittainen ostoskatu, jonka varrelta löytyi useita vaatekauppoja, lelukauppoja ja perinteisiä matkamuistomyymälöitä, sekä tietysit kahviloita yms. Hintataso ei ollut mitenkään erityisen edullinen, varsinkin vaatteet olivat useimmissa liikkeissä kalliita. Osa leluista oli edullisempia kuin Suomessa, esim. Barbie-nukkeja sai muutamia euroja halvemmalla kuin kotimaasta. Aika paljon tuli osteltua kaikenlaista... Nukkekotiin en kuitenkaan tällä matkalla löytänyt mitään uutta.

Kontopoulin kylässä oli keramiikkapaja, jossa kävimme tutustumassa dreijaukseen ja savenvalantaan. Taiteilija itse kertoi meille työstään, kreikaksi, tosin. Nainen osasi vain muutamia sanoja englantia, mutta pääosin työn kulku tuli kuitenkin selväksi. Keramiikkapajasta ostimme muutamia tuotteita. Eivät mitään edullisia nekään, mutta halusimme tukea paikallista käsityöläisyyttä. Kontopoulin kylässä oli myös muutamia tavernoja, yhdessä niistä kävimme nauttimassa välipalaa.

Kaikissa tavernoissa Cave de Marea lukuun ottamatta palvelu oli erittäin hidasta. Varsinkin laskun saaminen oli vaikeaa. Suomessahan tarjoilija tulee kysymään, saako olla muuta ja miten ruoka maistui - mutta Limnoksella ruokailija saa istua kaikessa rauhassa tyhjän lautasen äärellä ilman että tarjoilija tulee kyselemään yhtikäs mitään... Tämä oli aika raivostuttavaa, koska meillä ei ollut intoa jäädä ravintolaan kökkimään enää sen jälkeen, kun olimme syöneet. Pistimme merkille myös sen, että enää ei Kreikassa saa "ilmaisia" ouzoja tai jälkiruokia samaan tapaan kuin ennen. Poikkeuksena oli tuo taverna Cave de Mare, siellä saimme lähes joka aterian jälkeen joko vesimelonia tai jäätelöä kaupan päälle.

Saaren nähtävyydet. Koska olemme perhe, joka kulkee omia polkujaan, emme osallistuneet Aurinkomatkojen retkille vaan vuokrasimme auton. Auton sai edullisemmin vuokrattua suoraan Petrides-autovuokraamosta Mirinan kaupungista kuin Aurinkomatkojen kautta. Autolla kiersimme lähes koko saaren. Arkeologisista nähtävyyksistä tutuksi tulivat kirkko Kotsinaksen kylässä sekä Iphestian kaivausalue. Ajelimme myös Kavrion kaivausalueelle, mutta siellä ei kyllä ollut juuri mitään nähtävää! Ainoa kiinnostava kuvauskohde oli tämä:



Kotsinaksen kirkolla laskeuduimme alas maan sisään pitkät portaat testaamaan kirkon parantavan lähteen vettä:



Portaat olivat erittäin jyrkät ja portaikko kapea, en suosittele näitä portaita vanhuksille tai aivan pienille lapsille. Meidänkin lapsistamme nuorin (7 v.) alkoi itkeä kesken kaiken, koska laskeutuminen alas tuntui niin pelottavalta.

Kirkon pihalla nökötti suurikokoinen patsas, joka esitti kreikkalaisia puolustanutta naista. Tarkemmin en tätä legendaa nyt muista, mutta käsitykseni mukaan kirkko oli rakennettu tämän naisen muistolle.



Iphestiassa oli upea amfiteatteri sekä aakeaa, laakeaa meren rantaa, josta lapset keräilivät simpukoita. Tuuli oli melkoinen! Itse asiassa saarelle tuntui tuulevan lähes jatkuvasti, mikä teki yli 30 asteen helteestä siedettävän.







Jonkinlaiseksi nähtävyydeksi voisi kai laskea myös luolakahvilan, jossa kävimme erään uimareissun jälkeen:



Pirtelöt ja marjapiirakka olivat erittäin maukkaita, mutta palvelu toivottoman hidasta...

Kiinnostava nähtävyys oli myös Alikin suolajärvi. Oppaiden mukaan suolajärvellä on mahdollista nähdä flamingoja, mutta me emme niitä kyllä nähneet. Ilmeisesti linnut viihtyvät järvellä hieman kosteampaan aikaan. Nyt järvi oli kuivunut ja vaikeasti löydettävissä. Harhailimme Kontoupoulin kylästä Kalliopin kautta Akr. Kerosin rannalle ja ajelimme todella huonoja teitä pitkin merenrantaa suolajärveä etsien. Maisema oli hyvin kuivaa:



Lisäksi rannalla tuuli. Tämä puoli saaresta olikin surffaajien ym. suosiossa. Uimaan en olisi Kerosin rannalla mennyt, sillä tuuli oli niin voimakas, että lapset hädin tuskin pysyivät pystyssä!!!

Myös suolajärvellä, jonka viimein löysimme, tuuli voimakkaasti:



Nähtävyyksistä on mainittava vielä Mirinan kaupungissa sijaitseva linnoitus. Linnoitus on rakennettu korkean kukkulan päälle ja helteessä kapuaminen otti voimille. Aivan linnakkeen huipulle en uskaltanut kiivetä, alkoi huimata. Linnakkeen alueella näimme vanhojen raunioiden lisäksi myös peuroja. Tarkkasilmäinen voi nähdä näitä kauniita eläimiä tässä' ensimmäisessä kuvassa:





Tässä kuvassa linnoitus on kuvattu Mirinan rantakadulta.

Tutustuimme myös paikalliseen luonnonsuojelualueeseen, hiekkadyyneihin Ormos Gomatin läheisyydessä. HIekkadyyneille päästäkseen oli ajettava pitkä pätkä huonokuntoisia hiekkateitä ja välillä hirvitti, kuinka oikein selviämme - tavallisen pikkuauton sijaan maasturi olisi ollut parempi kulkuneuvo. Onneksi mieheni on hyvä kuljettaja. Välillä eksyimme reitiltäkin, mutta kysymällä löytyi oikea tie. Tässä muutama kuva dyyneiltä:





Uimarannat. Koska etelässä oltiin, kävimme toki uimassa myös meressä. Paras ranta oli mielestämme Ormos Nevgatis. Ranta oli matala hiekkaranta, joka sopi hyvin lapsille. Aurinkotuolit olivat ilmaiseksi käytössä, mutta vastineeksi tuolien käytöstä oli kohteliasta ostaa jotakin rantabaarista. Viikolla rannalla oli hiljaista, mutta viikonloppuna se oli paikallisten suosiossa ja silloin viihtyvyys hieman kärsi. Häiriöistä mainittakoon esimerkkinä, kuinka muuan pikkupoika innostui härnäämään lapsiamme ja särki pariin otteeseen hiekkalinnan, jonka he olivat rakentaneet. Parivuotiaan lapsen isovanhempia tämä ei näyttänyt hetkauttavan, vaan pipana sai tehdä mitä huvittaa - puutuin sitten itse asiaan, koska lapsen käytös alkoi ärsyttää. Parivuotiaaltakin voi vaatia jo jotain tapoja tai ainakin puuttua ei-toivottuun käytökseen. Hämmästellen katselin myös, kuinka isoäiti pissatti poikaa keskelle uimarantaa, hietikolle. Olisihan sen homman voinut hoitaa vähän syrjemmässäkin.... No, näitä tapauksia kyllä näkee Suomessakin, valitettavasti. Onhan se niin paljon helpompaa antaa tenavien tehdä mitä huvittaa, kuin yrittää kasvattaa heistä ajattelevia yksilöitä...

Myös hotellin oma ranta oli siedettävä. Muilla rannoilla tuuli voimakkaasti ja ne olivat tosiaan surffaajien ja kaikenlaisten liitovarjoharrastajien suosiossa eivätkä oikein soveltuneet tavanomaiseen uimiseen ja rantaleikkeihin.

Yhteenveto. Matkamme oli tyypillinen ja hyvin tavanomainen Kreikan matka, joka ei antanut mitään huikeita elämyksia, mutta oli kuitenkin onnistunut ja vei ajatukset hetkeksi pois arkisista asioista. Näimme jotain uutta, osin oli paljon tuttua juttua, vaikka Limnoksella emme ole aiemmin käyneetkään. Limnosta voi suositella lämpimästi kaikille niille, jotka kaipaavat rentoa rantalomaa ja aurinkoa, sillä sitä saarella riitti. Nähtävyyksiäkin löytyi, vaikka ne olivatkin enimmäkseen muualla kuin Platin kylän tuntumassa. Mitään erityisen eksoottista tällä saarella ei ollut. Surffaajille saari saattaa olla paratiisi ja voihan olla, että Poliocanin arkeologiset nähtävyydet olisivat säväyttäneet - sinne asti emme kuitenkaan ajaneet, koska oli pakko ajatella lasten jaksamista helteessä. Jälkeenpäin ajatellen olen kuitenkin tyytyväinen tähän matkaan, vaikka toista kertaa tuskin tulee Limnokselle lähdettyäkään. Onhan maailmassa niin paljon näkemistä, ettei samaan paikkaan kannattaisi kahta kertaa matkustaa...