Vuodatuksen ongelmien ja kesäloman vieton vuoksi ei olekaan tullut päivitettyä blogia taas aikoihin! Nyt kun viimein taas istahdin koneen ääreen huomasin harmikseni, että todellakin KAIKKI blogiin liittämäni kuvat ovat kadonneet.... Siis myös ne, joita olen käyttänyt blogipohjia muokatessani. Se kyllä harmittaa. Sain nyt kuitenkin yhden pohjan tehtyä, se on jo valmiiksi syksyinen väreiltään, syksyhän tässä kuitenkin on pian tulossa. Jossain vaiheessa on väsättävä talviaiheinen pohja. No, toisaalta näiden pohjien muokkaaminen on mukavaa ja luovaa työtä. Johan noita vanhoja pohjia tulikin käytettyä muutama vuosi.

Kaikkia kuvia en pysty blogiin palauttamaan, mutta suurimman osan kyllä. Se vie vaan aikaa ja paljon. Siinäpä puuhaa pimeiksi talvi-illoiksi ja sadepäiville (niin kuin tekemistä ei olisi muutenkin...). Blogin pito jatkuu kuitenkin ongemista huolimatta. Moni on siirtynyt blogspotin puolelle enkä sitä ihmettele, minä meinaan kuitenkin vielä sitkistellä täällä vuodatuksessa.

Kesäloma on mennyt ihan mukavasti. Teimme viikon matkan Kreikkaan, Limnoksen saarelle. Matkakertomus on luvassa jossain vaiheessa. Sen lisäksi mökkeiltiin ja vietettiin leppoisia päiviä kotikonnuilla. Loman aikana tuli tavattua ystäviä ja sukulaisia ja vietettyä mukavia hetkiä heidän kanssaan. Iloinen uutinen oli se, että sain tietää 39-vuotiaan serkkutyttöni olevan raskaana, vauva syntyy syksyllä. Vauvauutiset ovat aina mukavia!

Hevonen on nauttinut olostaan kesälaitumella, tosin aivan viime aikoina on näyttänyt siltä, että hepan mielestä tallissakin saattaisi olla mukavaa... Ötökät kiusaavat heppoja armotta. Kärpäshuppu suojaa heppaa jonkin verran, siitä huolimatta sen korvat oli syöty niin pahoin, ettei niihin saanut koskea lainkaan. Lääkitseminen ei siis onnistunut, mutta onneksi ötökänpuremat paranevat ihan itsestäänkin. Hepan kanssa on lähinnä maastoiltu tänä kesänä, koulukiemuroiden vääntäminen ei ole innostanut. Viimeksi eilen kävin laukkailemassa junaradan varrella. Hieman riskialtis paikkahan se on, ensin onkin kuulosteltava tuleeko junaa, vasta sitten voi lähteä revittelemään! Jos juna sattuu yllättämään kesken laukan, saattaapi käydä hullusti...

Neiti E:lle meinasikin käydä hullusti viikonloppuna, tosin ei junan vuoksi vaan ampiaisten! Olimme uittamassa koiria läheisessä niemessä, kun neiti alkoi ravistella päätään. Luulin ensin, että sen korvaan on mennyt vetta ja se ravistelee sitä pois. Vasta sitten kun miestänikin oli pistänyt ampiainen jalkaan huomasimme maassa ampiaispesän ja joukon kiukkuisia pörriäisiä. En tiedä kuinka monta pistoa koiramme sai, mutta joka tapauksessa kotona koiran pää alkoi turvota aivan hillittömästi! Pelästyin sen verran, että soitin päivystävälle eläinlääkärille. Häneltä sain ohjeet antaa koiralle kaikki kyypakkauksen 3 kortisonitablettia sekä antihistamiinia. Kortisonia piti antaa vielä uudelleen sama satsi 6 tunnin kuluttua. Eläinlääkäri totesi, että kortisoni laskee turvotusta nopeasti, mutta jos siitä huolimatta koiralle tulee hengitysvaikeuksia, pitää se tuoda adrenaliinipiikille. No, onneksi siihen ei tarvinnut turvautua, sillä päivystykseen olisi ollut matkaa yli 100 km! Hengitysvaikeuksista kärsivä koira ei välttämättä olisi selvinnyt tuosta matkasta. Kiitos lääkityksen, turvotus oli illalla lähes kokonaan poissa ja seuraavana päivänä koira oli täysin terveen oloinen ja virkeä.

Mutta näin pahalta koiramme näytti ennen kuin turvotus lähti:

Valokuva ei todellakaan vääristä koiran kasvoja, vaan kuono turposi oikeasti ainakin kaksinkertaiseksi ja silmät muurautuivat lähes umpeen. Normaalistihan Neiti E näyttää tältä:

Varokaa siis ampiaisia! Ne ovat kiukkuista porukkaa näin loppukesästä!

Nyt livahdan kahvinkeittoon, lisää juttuja luvassa lähiaikoina...