Viime viikon torstaina talutin vihreää himoitsevan heppani kesälaitumelle. Kolme kesäähän ruuna-parka on saanut kitua tarhassa, koska entisellä tallilla ei ollut mahdollisuutta päästä laitumelle ja minä, hepan sopeutumisvaikeuksia peläten, en arvannut ryhtyä etsimään sille kesäksi laidunpaikkaa muualta. No, nyt heppani on siis päässyt vihdoin ja viimein laitumelle ja vieläpä laumaan! Laumassa taitaa tällä hetkellä olla seitsemän ruunaa. Kyseessä on siis ns. poikamieslauma.

Aluksi meno oli melko villiä, kun poikien piti selvitellä välejään. Meidänkin ruunamme potkaisi haavan jalkaan hepalle, joka ei ymmärtänyt väistää. Onneksi haava ei ollut paha ja nyt meidän polle ja tämä haaverin saanut ruuna näyttivät olevan mitä parhaat ystävykset! Muutenkin meno laitumella näytti rauhoittuneen. Kun astelin kamerani kanssa paikalle, suurin osa porukasta parveili aidan vieressä. Meidän heppa näytti hyvin raukealta ja haukotteli leveästi:

Sen jälkeen piti sitten vähän rapsutella ja kaulailla kaveria, siis tätä samaista ruunaa, jonka kanssa aluksi oli nahinaa:

Kyllä tätä oli ilo katsella!!! Heppani näytti NIIN onnelliselta... Katsokaa nyt tätä seuraavaakin kuvaa, heppanihan suorastaan hymyilee!

Ilmeisesti olin kuitenkin pitkästyttävää seuraa, koska aikansa aidan luona palloiltuaan ruunani kavereineen päätti lampsia muun lauman luokse:

Tässä vielä kuva lauman muista hepoista:

Loppuviikolla saatan käydä ratsastamassa. Hepallani ei juuri nyt ole kenkiä, mutta hevosenhoitajat arvelivat, että maneesissa ja kentällä on niin pehmeä alusta ratsastaa, ettei kengättömyydestä ole haittaa. Saapa nähdä, kuinka hepan saa pyydystettyä tuolta laitumelta! Luulen, että vihreä ruoho ja lajitoverien seura houkuttelevat enemmän kuin kuivaa leivänpalaa ojenteleva emäntä...

No, minä ehdin kyllä ratsastaa vielä yllin kyllin. Nauttikoon ruuna nyt kesälaitumella kirmailusta - niin nautin minäkin!!!