Siitä onkin taas aikaa, kun olen blogiani päivittänyt. Nyt olen kuitenkin taas saanut raahattua hanurini koneen ääreen ja siirtänyt kuvat kamerasta koneelle ja on päivityksen aika!

Viimeiset pari viikkoa olen kärvistellyt hartiakipujen ja päänsäryn kourissa. Olisin varannut ajan samalle fysioterapeutille, jonka vastaanotolla kävin syksyllä, mutta hänpä onkin nyt pitkällä sairauslomalla. Joudun siis hakemaan apua särkylääkepurkista ja omatoimisesta jumpasta. Kunpa olisin ottanut fysioterapeutin neuvot todesta ja aloittanut tehokkaan hartialihasjumpan jo kuukausia sitten... Nyt kun päätä taas särkee on hieman myöhäistä sitä ehkäistä jumpalla.

Mutta kyllä kai tämä tästä taas ohi menee. Suotta tässä omaa oloani marisen, kun isä on jälleen sairaalassa keuhkotulehduksen vuoksi. Jännityksellä odotamme, pääseekö isä pääsiäiseksi kotiin vai ei. Hän täyttää 7.4. 85 vuotta ja olemme hänen omasta toivomuksestaan järjestäneet hänelle juhlat, joihin on tulossa sukulaisia ja ystäviä ympäri Suomen. Olisi todella harmillista, jos isä ei pääsisi omiin juhliinsa! Kuitenkaan hän ei halunnut perua niitä, vaan totesi, että juhlat pidetään vaikka mikä olisi. Joten toivotaan nyt, että mies toipuu!!!

Suru isän puolesta on taas nostanut päätään ja yritän nitistää sitä olemalla vihainen. On jotenkin helpompaa olla kiukkuinen ja vihainen, kuin antautua pohjattoman surun ja huolen valtaan. Vihaisena pystyn pitämään itseni kasassa ja toimimaan edes suht koht normaalisti. Tässä kun ei ole varaa musertua! On tehtävä töitä, huolehdittava perheestä ja eläimistä. Eteenpäin on mentävä, vaikka mikä olisi. Eikä sureminen auttaisi mitään. Isä on nyt sairaalassa, tulehdus runtelee heikkoja keuhkoja enkä voi sille yhtikäs mitään! Onneksi isä ei sentään ole aivan yhtä surkeassa kunnossa kuin hän oli syksyllä. Silloin oli lähtö lähellä.

Jospa voisin auttaakin isääni samalla tavoin kuin neulottua Viiru-kissaa... Viiru sai uuden elämän, kun neuloin sille uuden takapään ja hännän. Uusin myös pesussa myttyyn menneitä täytteitä ja nyt Viiru onkin hieman entistä tukevammassa kunnossa!

Enää en kuitenkaan uskalla jättää Viirua päiväksi sängyllemme lepäilemään, vaan se saa luvan nukkua päivätorkkunsa työpöydälläni... Siellä se on turvassa Neiti E:n teräviltä hampailta!!!