Isäni nukkui pois 17.4.2012 noin klo 8.50. Isä oli edellisenä iltana vaipunut syvään uneen eikä enää tuosta unestaan herännyt. Sydämeeni jäävät muistoksi isän sanat: "Minun pikku tyttöni. Oli monta hyvää hetkeä."

" On viulu vaiennut, on soitto rauennut, mi ennen helkkyen herkästi soi.

Iloja ihmisten, suruja sydänten, kauneimman kaipuun ilmoille toi, niinkuin vain viulu soida voi.

 

Nyt viulu seinällään, kaivaten yksinään muistelee häntä mi nukkui jo pois. 

Hän ennen jousellaan, hyväillen soitintaan, sen kielet sointuin hurmahan sai,

kuin taitomies voi saada vain. "

 

- Viljami Niittykoski -