Hyvät lukijat, onko teillä koskaan sellaista tunnetta, että joku kyttää selkänne takana odottamassa, milloin teette jonkin virheen ja sitten - naps, teitä näpäytetään asiasta välittömästi!?

MInulla on toisinaan tallilla sellainen tunne erään rouva X:n ja hänen tyttärensä läsnäollessa. Ensimmäisen kerran huomasin näpäytysyrityksen maneesissa, jossa olin neuvomassa ratsastuksen alkeita ystäväni tyttärelle. Tallillahan on maneesien valojen suhteen sellaiset säännöt, että ns. normiratsastukseen saa käyttää vain keskirivin valoja. No, joku ennen minua maneesia käyttänyt oli, syystä tai toisesta, sytyttänyt kaikki maneesin valot. En kiinnittänyt asiaan huomiota silloin, kun itse tulin paikalle. Mutta rouva X kiinnitti maneesiin saapuessaan, marssi minun luokseni ja kysyi, että olivatko valot päällä jo silloin, kun minä tulin maneesiin. Hieman hämmentyneenä vastasin, että "kyllä olivat".

No, sillä kertaa säästyin näpäytykseltä, koska en ollutkaan tehnyt virhettä, kuten ilmeisesti rouva X oli toivonut! Ainakin minulle tuli sellainen TUNNE, että minut nimenomaan haluttiin käräyttää virheestä ja päästä huomauttamaan siitä. 

Eilen rouva X sitten sai minut kiinni aivan hirvittävästä virheestä. Olin tuonut hevoseni tarhasta sisälle karsinaan ja unohtanut sulkea tallinoven! Tarkoitukseni oli kyllä sulkea tuo ovi, jotta lämpö ei karkaisi tallista. En jätä ovia tahallani auki, koskaan, kuten en jätä valojakaan sammuttamatta. Mutta nyt jostain syystä, ehkä siksi että juttelin ihmisten kanssa, oviasia unohtui. Rouva X huomasi sen ja tyytyväisen näköisenä huomautti minulle, että "pitäisiköhän tuo ovi sulkea?". No, totta kai ovi pitää sulkea ja kävin sulkemassa sen välittömästi. Mutta kylläpä jäi hölmö olo tuonkin episodin jälkeen. Jos itse olisin huomannut jonkun jättäneen oven auki, olisin käynyt sulkemassa sen ITSE. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään kipittää unohtajan perään huomauttamaan hänelle asiasta! Jokainenhan joskus unohtelee asioita ja tekee virheitä. Emme ole täydellisiä. Huomautukseen on mielestäni syytä vasta sitten, jos unohtelu tai jonkin asian laiminlyönti on jatkuvaa tai selkeästi tahallista. Silloin ASIALLINEN huomautus tai keskustelu asiasta on paikallaan.

Selvästi on olemassa ihmisiä, jotka suorastaan nauttivat siitä, että saavat näpäytellä ihmisiä... Saavatko he siitä jotain sairaalloista nautintoa? Ilmeisesti. Ehkä se kohottaa heidän itsetuntoaan ja saa heidät tuntemaan itsensä ylivertaisiksi muihin nähden? Sillä nämä näpäyttäjät ja tallipoliisithan eivät tietenkään itse syyllisty koskaan mihinkään... Eivät ainakaan omasta mielestään!

Entä sitten rouva X:n tytär? Hän on varsin näsäviisas pakkaus. Kun kysäisin häneltä ihan vain jotain jutellakseni, että onko hän aikeissa ratsastaa, tyttö alkoi esitelmöidä minulle nokkavaan sävyyn, että "ajattelepa ite miltä tuntuisi kävellä tunti ulkona rautapalikka suussa". Oli vähän outo kommentti kysymykseeni, koska en itsekään ollut aikeissa ratsastaa. En ole koskaan ratsastanut yli 20 asteen pakkasessa, koska silloin on minun mielestäni aivan liian kylmä ratsastaa.

Sinänsä tyttö oli oikeassa. Ei se kylmä kuolain varmastikaan mukavalta hevosen suussa tunnu. Mutta en vieläkään ymmärrä, miksi asiasta piti ruveta esitelmöimään minulle aivan kuin olisin syyllistynyt johonkin, ehkä suorastaan eläinrääkkäykseen? Tuli hölmö olo tuonkin keskutelun jälkeen.

Ehkä sitten olen hölmö. Ja varmaan vainoharhainenkin. Vai mitä mieltä te lukijat olette???

Vastedes en kyllä aio mitään näpäyttelyjä sietää, vaan annan samalla mitalla takaisin.