Pieni sekarotuinen tyttökoiramme eli Neiti E on saanut paljon hämmennystä aikaan huushollissamme. Tähän mennessä neiti on järsinyt mm. olohuoneemme sohvapöydän, joka päätyi roskikseen, lattialistaa eteisestä ja eteisen mattoa, joka päätynee myös roskikseen, kunhan saamme ostettua uuden maton tilalle. Neito iski jo varhain hampaansa myös kahteen penkkiin, joissa on avautuva, keinonahalla verhoiltu kansi ja joiden sisällä olemme säilyttäneet mm. muovipusseja. Nämä penkit on päällystetty aikoinaan jonkinlaisella punoksella, joka maistui koiranpennulle paremmin kuin hyvin!

Tässä kuva vielä melkein ehjästä penkistä:

KUVA KADONNUT

Tämän penkeistä suuremman käänsimme järsitty puoli seinään päin. Pienempi sen sijaan oli niin huonossa kunnossa, että sitäkin uhkasi päätyminen kaatopaikalle. Sitten sain idean, että voisin päällystää penkin uudelleen. Tuumasta toimeen... Ensin miehen avustuksella revin vanhan rikkoutuneen verhoilun penkistä pois. Sen jälkeen verhoilin penkin kulmat tapetilla:

Tämän jälkeen ajatukseni olivat joitakin päiviä aika jumissa, mutta viimein sain päällystettyä penkin mieleiseksi tapetilla ja vanhoilla korteilla. Tässä lopputulos:

Tarkoitus on vielä lakata koko komeus, jotta kortit pysyvät kunnolla paikoillaan. Sen jälkeen penkki onkin valmis taas käyttöön!

Lopuksi vielä talvinen kuva pikku tuholaisestamme, joka on tällä hetkellä säkäkorkeudeltaan noin 50 cm ja painaa ehkä noin 20 kg. Tyttö on luonteeltaan ERITTÄIN hellyydenkipeä, tulee viereen nukkumaan ja kaipaa kovasti rakkautta ja rapsutusta... Neiti on myös kovin arka. Kun meille tuli vieraita, tyttö pissasi lattialle hätäpäissään. Myös toisia koiria (Herra C:tä lukuun ottamatta) neiti pelkää kovasti. Muuten tyttö on kiltti ja oppivainen pieni koira, tosin melkoinen höseltäjä ja hätähousu vielä tässä vaiheessa... Lenkillä neiti alkoi muutama viikko sitten poukkoilla siihen malliin, että minun oli pakko hommata tytöllekin kuonopanta. Herra C on käyttänyt kuonopantaa jo pari vuotta ja hyvin on toiminut. Hyvin se toimii neidollakin, vaikka panta selvästi hieman vaivaa pientä koiraa... Mielestäni on kuitenkin parempi käyttää kuonopantaa, kuin jatkuvasti repiä koiraa tai lentää itse liukkaalla kelillä nurin koiran nykäistessä äkillisesti. Paras vaihtoehto olisi tietysti se, että saisi koiran jotenkin ymmärtämään, että hihnassa EI SAA VETÄÄ. Jostain syystä en ole kyennyt tätä asiaa opettamaan ainakaan Herra C:lle. Neidon kanssa ei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon, pentuhan on vasta puolivuotias ja saattaa vielä hyvinkin oppia, että vetäminen ei ole kannattavaa puuhaa.

Mitäpä olette mieltä, muistuttaako Neiti E enemmän labbista vai border collieta? Ja jos teillä hyvät lukijat on vinkkejä kuinka koiralle voisi opettaa, että hihnassa ei saa vetää, niin kertokaa... Olen avoin uusille ajatuksille! Aika monta konstia olen kokeillut, mutta toistaiseksi mikään niistä ei ole tuottanut tulosta ainakaan Herra C:n kohdalla.