Olen saanut valmiiksi muutamia kortteja ja yhdet lapaset. Lapaset oli alunperin tarkoitus antaa lahjaksi kummitytölle, mutta niistä tulikin liian pienet. Muistin, että tytön koko olisi 90 cm, kun se onkin 110 cm. No, nämä vihreät Seiska Veikasta neulotut lapaset menevät lahjalaatikkoon, samaten ne pinkit, jotka neuloin aiemmin. Liian pienet tuli niistäkin. Mutta ehkä aika tavaran kaupitsee...

Tässä kuva vihreistä lapasista:

KUVA KADONNUT

Jotta kummityttö ei jäisi ilman lapasia, aloitin vielä yhdet lapaset. Näistä tulee ainakin oikean kokoiset (toivon mukaan). Lankana Nallea ja jotain muuta Novitan villalankaa (en muista mitä), malli oma:

KUVA KADONNUT

Koska isänpäivä lähestyy, askartelin hyvissä ajoin isälle kortin. Ehkä minulla vielä sunnuntaina on isä, jolle voin sen antaa. Tällä hetkellä isä on tk:n vuodeosastolla kuntoutumassa. Kävin katsomassa häntä tänään, eikä hän vieläkään ole minusta toipunut ennalleen. Risperdalia annetaan jälleen, ja isä kertoikin nähneensä taas oopperajuhlia... Eli kortisoni oli laittanut pään sekaisin toistamiseen. Tk:ssa oli masentavaa käydä, vaikka isä ilahtuikin vierailusta. Silti. Oli pakko lähteä vähän pitemmälle lenkille koirien kanssa, jotta pääsisin ahdistuksesta eroon. Olen viime päivinä ollut kiukkuinen lähes kaikesta ja kaikille. Kaipa se johtuu stressistä. Nyt nimittäin isän lisäksi meillä on toinenkin potilas, äitini nimittäin. Hän kaatui lauantaina kadulla suorilta jaloilta selälleen ja loukkasi selkänsä. Käytin äitiä päivystyksessä ja murtumia ei onneksi löytynyt. Siitä huolimatta selkä on erittäin kipeä eikä äiti kykene esim. käymään kaupassa - hyvä kun pääsee edes sängystä ylös. Yhden yön hän vietti meillä sohvalla, kun sairaalassa annetusta kipupiikistä tuli pahoinvointia. En uskaltanut jättää äitiä silloin yksin kotiin. Sairaalaan häntä ei tietenkään huolittu... Pariksi tunniksi olisi saanut jäädä tarkkailuun, mutta sen jälkeen olisi pitänyt lähteä kotiin.

Että näin meillä. Mutta tässä tämä isänpäiväkortti:

Tämän seuraavan kortin voi antaa jollekulle vaikka syntymäpäivänä:

Ja tässä on vielä yksi joulukortti, jonka sisälle voi laittaa suklaalevyn tai vastaavan:

KUVA KADONNUT

Yritin tänäänkin värkätä kortteja, mutta en saanut aikaiseksi yhtään mitään. Pyörittelin vain materiaaleja käsissäni, sommittelin niitä kartongeille eikä mikään oikein luonnistunut. Kaikki näytti niin tyhmältä ja typerältä. Huomenna käyn luultavasti tyttären kanssa Tiimarissa ostamassa materiaaleja lisää. Jospa se vähän piristäisi.

Olen pahoillani, että blogini on nyt niin tylsää luettavaa. Mutta kun mieli on maassa, niin ei sille mitään voi. Mutta jospa tämä tästä vielä joskus iloksi muuttuisi.

Se kuitenkin piristi, että voitin yhdessä arvonnassa. Kerron siitä lisää kuvien kanssa, kunhan palkinto saapuu perille. Olen hyvin harvoin voittanut missään arvonnoissa enkä ole ikinä voittanut missään kilpailussa, joten nämä satunnaiset voitot ovat minulle erityisen arvokkaita.