Isä vietiin eilen uudelleen sairaalaan. Keuhkoahtaumatauti paheni jälleen, vaikka edellisestä sairaalakerrasta ei ole vielä viikkoakaan. Isällä oli sekä kuumetta että hengenahdistusta, vointi oli todella huono. Olin eilen huolesta aivan sekaisin, mutta tänään onneksi äiti soitti ja kertoi, että isä voi jo paremmin. Harhanäkyjäkään ei ole nyt tullut, vaikka sairaalassa aloitettiin kortisonin antaminen uudelleen. Ikäviä sivuvaikutuksia aiheuttaneen Risperdalinkin annostusta saatiin vähennettyä, mikä on hyvä asia!

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista! Ikääntyvien vanhempien asumisen ja hoidon järjestäminen on monelle meistä todellinen haaste. Vanhukset haluaisivat asua kotonaan ja tulla itsenäisesti toimeen, mutta aina se ei vain onnistu. Aina ei omaistenkaan voimat ja taidot riitä, eivät varsinkaan silloin, kun ikääntyneellä on monia sairauksia ja paljon lääkkeitä käytössään. Siinäpä sitä on ongelmaa kerrakseen, kuka vanhuksen hoitaa ja missä? Vanhusten hoito tulee olemaan iso haaste tulevaisuudessa, koska ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan. Nykyinen systeemi ei mielestäni ole riittävän hyvä ja tehokas, muutoksia tarvitaan.

Meillä on asiat toistaiseksi edes jollakin tavalla hanskassa, mutta saa nähdä, kuinka jatkossa käy. Onneksi minulla on hyviä ystäviä ja sukulaisia, jotka antavat voimaa silloin, kun tuntuu, että voimat loppuvat huolien taakan alla. Myös karvaiset kaverit ovat oivallisia terapeutteja. Varsinkin hevosen kanssa unohtuvat kaikki maalliset murheet! Tänäänkin tein tallityöntekijöiden kanssa oikein mukavan maastolenkin ja olin loistavalla tuulella tallilta tullessani.

Muutaman kortin sain askarreltua eilen, vaikka suoraan sanoen ei se oikein innostanut. Väkisin väkersin, jotta olisi ollut käsillä jotain tekemistä. Laitan korteista kuvia myöhemmin.

Nyt soitan taas äidille ja kysyn, onko isästä kuulunut mitään uutta...