Puutarhassa alkaa jo näyttää syksyiseltä. Suurin osa perennoista on kukintansa kukkinut. Syysleimut jaksavat vielä hehkua, punatähkät ja kultapiiskut alkavat jo räntsähtää. Osan ruukkuun istuttamistani kesäkukista heitin jo kompostiin.

Tässä taitavat olla viimeiset kukkakuvat tältä kesältä!

Alpeja ja syysleimuja...

Punatähkä, joka on ollut erityisesti kimalaisten ja perhosten suosiossa.

Liljoja, tarkempi lajin määritys ei onnistu.

Violetti maksaruoho, tästäkään ei tarkempaa nimeä ole muistissa.

Olen kovasti suunnitellut kukkapenkkien uusimista. Samalla nostettaisiin nyt hieman montussa olevaa koristeallasta ylöspäin, samaan tasoon nurmikon kanssa. Miehellä on kuitenkin niin paljon puuhaa harrasteautonsa kanssa, ettei hänestä ole puutarhatöihin kaveriksi. Kukkapenkit pystyisin hoitelemaan omin voimin, mutta altaan uudelleen asentamiseen tarvitsen apua. Homma jäänee kevääseen... Osan seinävierellä olevista perennoista kuitenkin otan ylös ja jaan, osan joudun hävittämään, koska niille ei yksinkertaisesti ole paikkaa! Osa vaihtaa paikkaa. Mm. kirsikkapuun olen ajatellut siirtää toiseen paikkaan. Puun siirto jää kuitenkin kevääseen, koska se on tarkoitus siirtää allasalueen kukkapenkissä toiseen paikkaan ja siellä kukkia ei kannata siirrellä mihinkään, ennen kuin allas on nostettu ylös ja asennettu uudelleen.

Syksy on hiipinyt puutarhan lisäksi myös mieleeni. Jos kesäkuussa henkinen kalenterini oli jäljessä ja elin toukokuuta, nyt kalenterini edistää ja elän mielessäni jo syyskuuta, vaikka elokuu on vasta hieman yli puolessä välissä. Kaipaan jo syksyä, pimeitä tuulisia iltoja... Odotan, että pääsen sytyttämään lyhdyt kuistille ja istuttamaan parvekelaatikoihin kanervia. Odotan jo ensimmäisiä pakkasiakin. Näin se vain menee, jokaista vuodenaikaa sitä odottaa ja toivottaa sen tervetulleeksi... Vain alkaakseen pian odottaa seuraavaa!