Kesäloma päättyi. Kaikki hyvä näköjään päättyy aikanaan, sillä todennäköisesti minulla ja ruunallani on edessä tallipaikan vaihto. Ei, ei tallipaikkaani ole irtisanottu... Ajattelin lähteä ihan itse. Miksikö? No siksi, että tallivuokran ilmoitettiin nousevan syyskuun alusta 400 euroon / kk. Tällä hetkellä maksan hevoseni täysihoidosta 300 euroa / kk ja 33% hinnankorotus tuntuu liian kovalta. Ikävää on sekin, ettei korotuksesta kerrottu henkilökohtaisesti, vaan siitä kerrotiin tallin oviin liimatuin lappusin. No, tapa viestiä sekin, mutta ei tässä tapauksessa mielestäni kovin korrekti tapa.

Hinnankorotuksen syynä on tallille äskettäin valmistunut maneesi. Se on uusi ja hieno ja varmasti miellyttää monia. Minä en kuitenkaan maneesia tarvitse. Istun päivät sisällä, joten kun lähden ratsastamaan, haluan olla ulkona. Pienet sateet ja pakkaset eivät haittaa. Koska en tarvitse maneesia, miksi maksaisin siitä? Tuntuu typerältä maksaa sellaisesta palvelusta, jota ei tarvitse.

Olen ollut erittäin tyytyväinen nykyiseen tallipaikkaan, vaikka toisinaan hyvien ratsastusmaastojen puute on harmittanut. Silloin, kun ostin itselleni hevosen, tarkoitus oli nimenomaan ratsastaa maastossa. Sattuma johdotti meidät kuitenkin tallille, jossa on paljon muuta hyvää, mutta ei kunnollisia maastoja ratsastukseen. Nyt, hinnankorotuksen myötä tuli tunne, että on aika vaihtaa maisemaa ja nimenomaan sellaiseen paikkaan, jossa pääsisimme myös maastoon.

Tänään lähden tutustumaan yhteen potentiaaliseen tallivaihtoehtoon... Tämän tallin etuja ovat edullisempi kuukausivuokra, hyvät maastot ja sijainti. Talli sijaitsee runsaan 10 km päässä huushollistamme, kun nykyiseen talllipaikkaan on matkaa lähes 25 km. Matkaan  menee aikaa ja rahaa, joten olisi ihan kiva, jos mukava paikka hevoselle löytyisi vähän lähempää... No, katsotaan nyt, miltä tämä talli näyttää. Olen valmis muutokseen, mutta hätiköityjä ratkaisuja ei pidä tehdä!

Tämä viikko on ollut outo muutenkin. Lapsilla on vielä lomaa, mutta mieheni ja minä olemme jo aloittaneet työt. Koska emme halunneet enää näin loppulomasta raahata lapsia mummolaan hoitoon, päätimme kokeilla, josko he pärjäisivät kotona keskenään sen aikaa, kun olemme töissä. Jotta lasten ei tarvitsisi olla keskenään yli kahdeksaa tuntia, porrastimme työaikoja (onneksi on liukumamahdollisuus...). Minä olen tämän viikon tehnyt töitä klo 6-14 (normaalisti 8-16) ja mies 8-16. Aamu-uniselle rouvalle on ollut aika outoa nousta ylös jo kello 5!  Mutta jospa tässäkin olisi mahdollisuus muutokseen. Olen aina toivonut olevani aamuvirkku. Kun nyt näiden parin viikon aikana totun heräämään aikaisin, niin ehkä se onnistuu jatkossakin - toivottavasti!

Niin ja lapset ovat pärjänneet oikein hyvin keskenään... Ovat innolla hoitaneet Neiti E:tä ja soittelevat äidille töihin monta kertaa päivässä!