Kesäloman alussa sain valmiiksi tämmöisen pitsiliinan:

KUVA KADONNUT

Liinan ohje löytyy lehdestä Suuri Käsityölehti, n:o 3/2003. Tykästyin tähän malliin niin kovasti, että luultavasti virkkaan vielä toisenkin liinan, tosin eri värillä. Tämä nyt valmistunut liina on violetin-valkoisen-vihreä, vaikka väri ei kunnolla kuvasta erotukaan.

Muitakin virkkuutöitä on tulossa, mutta valmistumisajankohta on arvoitus...

Huomenna lähdemme hakemaan Neiti E:n kotiin! Lapset keksivät pikku-koiralle nimen jo aikoja sitten. Jos pentu olisi ollut poika, lapset olisivat antaneet sille nimeksi Rantanplan (Dalton-sarjakuvan koiran mukaan). Onpa hyvä, että valitsimme tyttöpennun... Nyt neidin nimeksi on annettu E:llä alkava naisen nimi, lyhyt ja ytimekäs. Pennulle on jo oma nukkumalaatikko valmiina ja ruokaa käymme hakemassa illalla, samoin muutamia leluja ja puruluita. Edellisten koiruuksien pentupanta välttänee tällekin tulokkaalle... Kunhan neiti kasvaa, niin sitten ostan hänelle punaisen pannan, se sopii hyvin yhteen mustan turkin kanssa!

Kiitos Kirsille vinkeistä pennun hoidon suhteen! Juoksuaika ei ole mukavaa aikaa, sen tiedän kokemuksesta, mutta onneksi meidän Herra C on leikattu aikoinaan piilokivekseen tulleen kasvaimen vuoksi, joten ei ole pelkoa että Neiti E pamahtaisi heti paksuksi... Tai jos näin käy, niin pentujen isä löytyy kyllä jostain muualta kuin meidän katon alta. Ehkä naapurista? Siellä on nimittäin uroskoira... Mutta murehditaan tätä asiaa sitten jos näyttää että se on tarpeen.

Huomisesta tulee varmasti mielenkiintoinen päivä koko perheelle!