Neiti E on ollut meillä nyt viikon ja on 8 viikon ja yhden päivän ikäinen. Viikko on sujunut hyvin. Toki sisälle on tullut pissaa ja kakkaa, mutta sellaistahan se aina on koiranpennun kanssa... Siihen oli varauduttu eikä meille ole maailmanloppu, jos jokin matto nyt hieman sotkeutuu. Iloitsemme siitä, että pieni koira on sopeutunut meille niin hienosti!

Noudimme Neiti E:n meille aika kaukaa, kotimatka kesti yli 2 tuntia. Alkumatkan neiti huusi ja kiljui kuin pistetty sika. En tiennyt, että koiranpennusta voi lähteä niin omituisia ääniä... Lopulta neiti onneksi väsähti ja nukkui loppumatkan auton lattialla. Pääsimme siis kunnialla kotiin.

Olin etukäteen jännittänyt sekä kotimatkaa että sitä, kuinka Herra C suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Herra C:n reaktio oli kuitenkin yllättävä: ukkeli kävi muutaman kerran nuuhkaisemassa pentua ja sen jälkeen kiikutti meille pallon, aivan kuin koiranpennussa ei olisi mitään ihmeellistä. Tutustuminen tapahtui ulkona ja jännäsin, kuinka käy, kun pentu viedään sisälle. Mitään erikoista ei kuitenkaan tapahtunut silloinkaan. Herra C:lle pentu tuntui olevan kuin mikä tahansa lapsi, joka tulee meille kylään. Ärinää tuli vasta ruokakupilla, kun neito erehtyi samalle kupille Herra C:n kanssa. Silloin piti ottaa herraa hieman niskasta kiinni ja toppuutella.

Koirien suhteen kehittymistä on ollut kiinnostavaa seurata. Aluksi Herra C oli kuin hämillään neidin leikeistä ja siitä, että pentu ponnekkaasti pyrki repimään herran pitkäkarvaista häntää. Kesti useita päiviä, ennen kuin herra innostui lopulta leikkimään uuden ystävänsä kanssa. Sen jälkeen takaa-ajoleikkejä ja painimatseja onkin riittänyt! Hyvä niin, sillä nuo leikit ovat koirille parasta liikuntaa. Ainoastaan yhden kerran on pitänyt puuttua koirien nujakointiin ja silloinkin Herra C uskoi kerrasta kun sanoin, että nyt riittää. Eläköön tottelevainen koira...!

Neiti E on mielenkiintoinen persoona. Aiemmin meillä ei ole ollut koiraa, joka yhtä ponnekkaasti ja äänekkäästi osaisi ilmaista halujaan ja mielialojaan. Tämän pikkukoiran ääntelyrepertuaari on vaikuttava: on vikinää, ulvontaa ja haukuntaa, moneen eri lähtöön. Toisinaan neito aivan selvästi RISKAA, kun haluaa vaikkapa ruokaa tai nukkua rauhassa eikä saa perheen metelöinniltä mielestään riittävästi rauhaa. Neiti vaikuttaa myös hyvin oppivaiselta: jo nyt neiti osaa pyytää ulos lähes joka kerta, kun on hätä. Vahinkoja tulee, kun emme aina osaa olla riittävän nopeita. Ja tietysti myös yö on sellaista aikaa, ettei kukaan jaksa raahata hanuriaan pihalle koiran pissitykseen. Aamuisin on aina muutama pissalätäkkö siivottavana, mutta nekin enimmäkseen onneksi sanomalehdillä, joita lattioille on levitetty. Olen melko varma, että kunhan pennun pidätyskyky paranee, tulee hänestä nopeasti sisäsiisti!

Neiti E:lle oli laitettu pentulaatikko nukkumista varten, mutta eihän hän siellä ole viihtynyt. Ei muuten ole viihtynyt yksikään meidän koirista. Ihmettelenkin, miksi koirakirjoissa aina kehotetaan laittamaan pennulle oma laatikko... Meillä koirat ovat aina itse etsineet mieleisen nukkumapaikan. Herra C nukkuu joko makuuhuoneen lattialla tai olohuoneen sohvalla. Neiti E on löytänyt mieleisen paikan sekä sohvan takaa että meidän sängyn alta. Mökillä neito nukkui kuistilla oven edessä näin vapautuneesti:

Olen kyllä todella iloinen tästä koiranpennusta! Tiedän monen läheisen ihmettelevän sitä, miksi otimme toisen koiran, kun yhdessäkin on paljon työtä ja lisäksi meillä on kolme lasta ja se hevonenkin. Mutta uskon, että jaksamme hoitaa tämän uudenkin tulokkaan. Neiti on niin suloinen juosta töpötellessään suuret luppakorvat lerpattaen... Osaa tämä pieni sulotar kyllä olla aika riiviökin. Pikku hampaat on isketty jo mattoihin, verhoihin, housunlahkeisiin ja nilkkoihin... Kyllä saa huusholli kyytiä, kun neiti kasvaa. Toisaalta pikkuinen nopeasti uskoo, kun sille napakasti ilmoittaa, että esim. nilkkojen puremista ei hyväksytä. Kyllä tästä pennusta vielä yhteiskuntakelpoinen koira tulee, siitä olen varma!