Kaipaamani pentukuvat tulivat sittenkin. Kuvien lähettäjällä oli ollut työkiireitä, siksi kuvien toimitus viivästyi. Ymmärrettävää... Olinpas taas malttamaton hätähousu pököpää. Anteeksi, anteeksi!!!

Pennut näyttivät kuvissa hauskoilta mustan ja valkean kirjavilta makkaroilta. Myös pentujen emä on mustavalkoinen, aika paljon labbiksen näköinen, mutta selkeästi noutajaan on sekoittunut jotain muutakin rotua, en vielä tiedä mitä. Tänään sekin ehkä selviää, kunhan myyjä soittaa. Kovasti olen kiinnostunut myös pentujen isän ja emän terveydestä, koska nykyisellä koirallamme on ollut niin paljon terveysongelmia - ja niistä suurin osa selvästi perinnöllisiä.

Muutama muukin kiinnostava pentu olisi vapailla markkinoilla, mutta kun olen tämän yhden jo alustavasti varannut, niin ei mielestäni ole fiksua lähteä perumaan varausta ilman hyviä perusteita. Ihan mahdotonta on tietää, mikä kiinnostavista pennuista olisi ns. paras. Sekarotuisen koiran ostaminen on joka tapauksessa arpapeliä. On aika vaikeaa ennustaa, millainen pennusta kehittyy, minkä rodun luonteenpiirteet esimerkiksi nousevat voimakkaimmin pintaan. Siinähän se sekarotuisen jännitys oikeastaan piileekin... Se on vähän kuin yllätyspaketti - et voi olla aivan varma siitä, mitä saat. Joskus yllätykset voivat tietysti olla ikäviäkin. Meillä kuitenkin on jo kolmas koira perheessä, joten uskoisin, ettei neljännenkään kanssa tule ylipääsemättömiä ongelmia. Kaikenlaista on koirista opittu tässä matkan varrella.

Innolla odotan kesälomaa ja uutta perheenjäsentä...