Alkukesästä kaivelin esiin ikivanhan ompelukoneeni ja nyt olen jotain jo saanut aikaiseksikin. Ensimmäiseksi ompelin kuopukselle uimahousut, Tarzan-tyyliin. Uikkareista tuli tämmöiset:

Sen jälkeen innostuin ompelemaan itselleni shortsit. Valitsin kankaaksi vanhan puuvillaisen verhokankaan. Shortsien ohje löytyi vanhasta käsityölehdestä ja vyötärö asettui sen ajan muodin mukaan aika korkealle. En pidä korkeasta vyötäröstä housuissa, joten madalsin vyötäröä ja aluksi tuntui, ettei se sitten istukaan. Nyt olen kuitenkin pitänyt shortseja jalassani muutamia kertoja ja ihan hyvin ne päälle ovat asettuneet. HUOM! Nämä shortsit olen ommellut puhtaasti puutarhatöihin... En siis aio viilettää näin kirjavissa pöksyissä julkisilla paikoilla... Tosin alan olla jo siinä iässä, että se tuskin kenessäkään kovin suurta ihmetystä aiheuttaisi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän voi pöljäillä ilman että sitä enemmälti hämmästellään. Menee vanhuuden höperyyden piikkiin...

KUVA KADONNUT

Tänään surautin iltapuhteena itselleni käsityöpussukan. Tässä pussissa keskeneräiset työt kulkevat mukavasti mukana niin kesämökille kuin muuallekin. Kangas on vanhasta vauvojen pussilakanasta.

KUVA KADONNUT