Viime viikonloppuna juhlimme esikoisemme 11-vuotissynttäreitä. Juhlimme aluksi sisällä, mutta sään kirkastuessa hieman kahvittelun ja kakunmussutuksen jälkeen, siirryimme ulos paistamaan makkaraa ja nauttimaan raikkaasta, vaikkakin hieman viileästä kevätpäivästä. Iloinen poikalauma, joukossa muutama tyttökin, nelisti pitkin pihaa vesipyssyt kourassa paidat ja housut märkinä, innosta hihkuen. Välillä lapset pomppivat trampalla ja hetken he jopa jaksoivat istuakin makkaran ja pillimehujen parissa. Me aikuiset (vanhemmat, kummit ja sukulaiset) juhlimme hieman hillitymmin .

Syntymäpäiviä juhlittiin lähes koko päivä, viimeiset vieraat lähtivät vasta klo 19 jälkeen. Aika väsynyttä väkeä olimme näiden juhlien jälkeen, mutta pääasia, että kaikilla oli mukavaa!

Ennen syntymäpäiviä napsin muutamia kuvia pihan uusista kukkijoista. Pikkusydän, uskollinen kukkija vuodesta toiseen, puskee kukkia innolla myös tänä vuonna.

Myös kevätvuohenjuuri  kukkii taas ahkerasti pirteän keltaisin kukin.

Hieman erikoisempi kukka, jota en muualla ole nähnyt, on tämä hitaasti leviävä perenna, jonka arvelen olevan jonkin sortin pikarililja. Äitini nimittää kukkaa noitakukaksi ja onhan se kieltämättä hieman noitamainen...

Tässä mustassa muovialtaassa viihtyvät vesiliskot. Allas on myös koiramme suosikkijuomapaikka, jonne on kiva heittää palloakin yhä uudelleen ja uudelleen... Altaan ympärillä on isohko kukkapenkki, joka vielä tässä kuvassa näyttää aika ankealta. Tätä kirjoittaessani esikot ovat jo aloittaneet runsaan kukinnan ja se piristää maisemaa. Viikonloppuna on otettava jälleen uusia kukkakuvia...

Vesi altaassa on vielä sameaa, sillä emme ole ehtineet puhdistaa allasta talven jäljiltä. Kunhan vesi saadaan vaihdettua, laitetaan altaaseen myös suihkulähde. Rantakivellä istuvat norppa sylkee suihkulähteen ollessa toiminnassa vettä suustaan.

Tämmöinen muoviallas vaatii jonkin verran hoitoa. Vesi on vaihdettava pari kertaa kesässä, koska muuten se alkaa haista. Suihkulähde ei ilmasta seisovaa vettä riittävästi. Altaan pohjalla on jonkinlaista vaaleaa "soraa", jonka pitäisi puhdistaa vettä, mutta eipä sen puhdistava vaikutus kovin merkittävä ole ollut. Kemiallisia aineita emme halua pihallamme käyttää kuin pakon edessä, niinpä suosiolla vaihdamme veden aina kun se alkaa näyttää liian ruskealta tai vihertävältä.

Lapsille allas on ollut mukava leikkipaikka. Tosin lasten ollessa pieniä jouduimme pitämään lapsia tiukasti silmällä, pieni lapsi voi helposti vaikka hukkua tämmöiseen piha-altaaseen. Muutaman kerran muksumme ovat altaaseen pudonneetkin, mutta me aikuiset olemme onneksi aina olleet lähistöllä ja ehtineet hätiin. En ole mikään pikajuoksija, mutta tyttäreni pudotessa altaaseen noin 1,5 v. ikäisenä tein varmasti 10 m juoksuennätyksen, kun ryntäsin rikkaruohojen keskeltä nostamaan lasta altaasta ylös. Tytölle ei käynyt kuinkaan, suurin murhe oli se, että lapselle tärkeä hattu kastui likomäräksi... Toinen pojistamme onnistui "kalastamaan" altaasta sammakonkudut päälleen kurotellessaan kepin kanssa altaan äärellä ja pudotessaan veteen pienen jalan livetessä. Vaatteet siinäkin kastuivat, mutta pahemmin ei onneksi käynyt.

Lapsille sattuu ja tapahtuu... Aikuisen valvonta on tärkeä asia! Nyt lapsemme ovat onneksi jo sen verran isoja ja uimataitoisia, ettei jatkuva vahtiminen ole tarpeen. Kummasti se elämää helpottaa.

Pihatyöt ovat tänä vuonna hyvällä mallilla. Lannoitteet ja kalkit ovat tosin edelleen levittämättä. Sadetta on ollut, mutta muiden kiireiden vuoksi emme ole ehtineet levitystyötä tekemään. Ehkä tänä iltana ehdimme ja jaksamme... Tai sitten ei. Sen aika näyttää.