Tänään on ollut vauhdikas päivä täynnä mieleistä toimintaa.

Heti aamusta ajelin tyttären kanssa tallille ratsastustunnille. Harjoittelin hepan kanssa tulevia kisoja varten kouluohjelmaa, tällä kertaa tulevan kilpailukentän kokoisellä pläntillä. Kylläpä tuntuikin pieneltä tuo kilpakenttä! Kooltaan tuleva kisalue tulee olemaan vain noin 1/3 kentästä, jolla normaalisti ratsastan. Laukkaosuuden kanssa olikin vaikeuksia, osittain kentän pienuuden vuoksi. Heppani on aina ollut vähän nihkeä nostamaan laukkaa ja nytkin nostot menivät miten sattuu. Heppa halusi laukassa myös kovasti oikoa kulmissa, joten siinäkin asiassa on vielä petraamista. Opettaja oli kuitenkin tyytyväinen suorituksiimme ja totesi, että laukka meni paremmin kuin hän oli odottanut.

Tytär ratsasti osan tunnista, ratsastustunti oli hänelle ensimmäinen omalla hevosellamme ja vasta toinen koko hänen elämänsä aikana. Ratsastus sujui yllättävän hyvin, tytär oppi keventämäänkin kun oli asiantunteva opettaja ohjaamassa. Lapsen naama loisti kuin Naantalin aurinko ja tyytyväinen oli äitikin... Tytär ilmoitti ponneekkasti tulevansa tunnille aina, kun äitikin on menossa. Ja sehän kyllä sopii... Harrastan mielelläni yhdessä lapsen kanssa!

Tallireissun ja pakollisen ruokakaupassa käynnin jälkeen säntäsin puutarhaan. Viimeisetkin lumen rippeet ovat sulaneet ja sain haravoitua kukkapenkin pihan varjoisalta puolelta, jossa vielä viime viikonloppuna oli iso kasa lunta. Haravoinnin jälkeen innostuin kaivamaan pois noin neliön kokoisen nurmialueen varaston kulmalta. Kaivoin pois myös hiekat vanhan hiekkalaatikon paikalta. Hiekkalaatikon kehikon veivät anoppi ja appiukko mennessään jo viikko sitten, vain hiekat jäivät.

Kun hiekat oli poistettu, jäi keskelle nurmikkoa tietysti ruma aukko. Siihen kärräsin mullat, jotka olin varaston nurkalta poistanut. Maanvaihdossa menikin pitkälle iltaan saakka. Aika kuluu pihatöitä tehdessä kovin nopeasti... Mutta nautin joka sekunnista! Kun pääsen pihalla vauhtiin, en tunne väsymystä, nälkää enkä janoa. Huhkin vain, kunnes huomaan auringon painuvan mailleen. Toisinaan myös joku perheenjäsenistä saattaa tulla patistelemaan mullassa mylläävää eukkoa iltapalalle. Ja hyvä niin...

Huomenna, jos ehdin, käyn ostamassa pienen pussin heinänsiemeniä nurmikon paikkausta varten. Kun siemenet on kylvetty, täytyy vain toivoa, ettei koira mene kaivelemaan korjattua nurmikkoa... Sillä kun on taipumusta etsiä viileää paikkaa pihamaalta ja jos sellaista ei muuten löydy, se kaivetaan!

Sillä aikaa kun minä touhusin puutarhassa, mies hitsasi harrasteautoaan autotallissa. Miehen jalka leikattiin keskiviikkona ja tällä hetkellä jalka näyttää hyvältä. Aluksi haava vuoti kovasti ja mies oli kipulääkkeiden vuoksi todella väsynyt, mutta nyt vuoto on tyrehtynyt eikä jalka ole edes pahasti turvoksissa. Kipulääkkeitäkään ei enää tarvita. Siltäkin osin on siis valtakunnassa kaikki hyvin! Maanantaina miehen pitäisi palata töihin. Mahtaa se olla outoa, parin kuukauden sairausloman jälkeen!

Mutta palataanpa takaisin puutarhaan... Eilen bongasin koristealtaastamme vesiliskoja! Liskot ovat olleet jokakeväisiä vieraita pihallamme jo monen, monen vuoden ajan. Vesiliskot ovat mukavia otuksia, joita on kiva seurailla. Yritin ottaa liskopariskunnasta valokuvan, mutta kameraa hakiessani liskot olivat sukeltaneet syvemmälle altaan vielä likaiseen ja sameaan veteen enkä enää löytänyt niitä. Löysin kuitenkin arkistoista vanhemman vesiliskokuvan, se tulee tässä:

Kun vesiliskojen kuvaaminen ei onnistunut, kuvasin kasveja. Pihlaja-angervoissa on jo iso lehti, joka toistaiseksi on väriltään punertava. Pensas näyttää kovin syksyiseltä vielä, mutta muutaman viikon kuluttua se on jo vihreä.

Kukkapenkissä kasvaa joitakin sinisiä kukkia. En tiedä mistä nämä kukat ovat penkkiini putkahtaneet ja mitä ne ovat nimeltään. Tietääkö joku muu?

Kevävuohenjuuri on nupulla. Pian se kukkii.

Viikko sitten ostin innoissani kesäkukkia, myös muutamia samettikukkia. En tiennyt, että ne ovat hallanarkoja ja osa samettikukista kärsikin kylmistä öistä. Saa nähdä, tuleeko näistä enää kukkijoita... Yksi kukista kuitenkin näyttää hyvin virkeältä. Myös kuistilla parvekelaatikoissa olleet samettikukat ovat melko hyvässä kunnossa pakkasöistä huolimatta.

Myös vuorenkilvet kukkivat, tosin kukinto on aika vaivainen. Jssakin vaiheessa, nuorempana, inhosin vuorenkilpiä yli kaiken. Sanoin niitä halveksivaan sävyyn "kaalinlehdiksi" enkä suurin surminkaan halunnut niitä pihalleni. Vuorenkilvet ovat kuitenkin moneen paikkaan oivallisia kasveja. Nillä voi nimittäin peittää nopeasti isoja alueita eivätkä rikkaruohot viihdy niiden alla. Vuosien myötä olen siis oppinut pitämään myös näistä vaatimattoman näköisistä kasveista.

Huomenna on äitienpäivä! OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!!!