Viime päivinä olen innostunut kuntoilusta ihan tosissani. Kaivelin vuosia pöytälaatikossa pyörineen sykemittarin esille ja olen muutamana päivänä testannut sitä koiraa ulkoiluttaessani. On ollut kiinnostavaa huomata, kuinka lujaa on käveltävä, että syke pysyisi edes ns. rasvanpolttoalueella, joka minun ikäiselläni ja kokoisella naisella on noin 115-151. Jossain suositeltiin, että kuntoilijalle sopiva syketaso olisi n. 140. Melkoista vauhtia saa kävellä, että syke nousisi noin korkealle... Hölkätessä ja jyrkkää ylämäkeä noustessani sain sykkeen nousemaan noin 154:ään. Tällä viikolla on tarkoitus testata sykemittaria myös ratsastuksen aikana. Ehkä hepankin kanssa tulee tehtyä enemmän töitä, kun on sykemittaria vaativasti piipittämässä ranteessa...

Innostuin kuntoilusta, koska haluan eroon makkarasta, joka on ilmestynyt vyötärölleni lastenteon myötä. En ole ylipainoinen (mitat 162 cm / 57-58 kg), itse asiassa painan suunnilleen saman verran kuin 20 v. sitten, paino on näiden vuosien aikana vaihdellut 54-59 kg (raskauksien aikana toki olen painanut enemmän, mutta sehän on normaalia). Mutta jotakin muutosta vartalossa on kuitenkin vuosien myötä tapahtunut, sillä vyötärön ympärysmitta on kasvanut 6-8 cm sitten nuoruusvuosien ja on nyt noin 78 cm. Siis hikisesti alle sen 80 cm:n, jota naisen vyötärön ympärysmitta ei joidenkin lähteiden mukaan saisi ylittää, ettei tulisi terveyshaittoja. Ja tämä on se asia, joka minua kismittää... No, saapa nähdä, onko kuntoilusta hyötyä vyötärön kaventamispyrkimyksissä. En ota tätä asiaa mitenkään kovin vakavasti, koska yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni näinkin. Mutta pitäähän sitä ihmisellä jotain tavoitteita olla!

Pihatöihin tekisi jo kovasti mieli. Kesää odotellessa olen tehnyt jonkin verran käsitöitä, laittelen tuotoksista kuvia myöhemmin. Enimmäkseen olen virkannut. Ajattelin neuloa ja virkata pois kaikki laatikoihin kertyneet langat. Uusia en osta, ennen kuin vanhat on käytetty...

Mukavaa kevään jatkoa kaikille!