Lopultakin se päättyi. Nimittäin työviikko. Kyllä olikin kiireinen viikko. Pää kolmantena jalkana sai juosta, hyvä kun ehti edes syömässä käydä tai vessassa. Sain kuitenkin tänään tehtyä kaiken sen, mitä olin suunnitellutkin tekeväni ja olen tyytyväinen. Ensi viikon aion lomailla hyvillä mielin. Loman jälkeen minua on odottamassa iso kasa tekemättömiä töitä, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Pitää ajatella positiivisesti. Eilen tosin olin niin ryytynyt, että positiivinen ajattelu ei luonnistunut millään...

Eilinen olikin poikkeuksellinen päivä töissä. Vietimme pitkäaikaisen työtoverini läksiäisiä ja olin aika lailla poissa tolaltani. Kyyneleet tulivat silmään ihan väkisin läksiäiskahveja juodessamme. Tuli pidettyä spontaani puhekin, joka tuli suoraan sydämestä. Työtoveriani halatessani tajusin, että yksi elämänvaihe päättyi nyt sekä minun että hänen elämässään. Uudet tuulet puhaltavat ja raikastavat ilmaa. Se ei ole paha asia. Työtoverini saa uusia haasteita uudessa työpaikassaan ja minä hänen lähtönsä myötä omassani. Mutta tulen silti kaipaamaan häntä. Siitä huolimatta, että välillä on mennyt herne nenään yhdessä töitä tehdessä, joskus kokonainen palkokin. Siitä huolimatta! Hän oli kuitenkin ahkera ja tunnollinen työntekijä, jolta sain aina apua kun olin sitä vailla. Hän piti ohjat käsissään silloin kun minä en sairauden tai muun vuoksi siihen kyennyt. Menetimme hyvän työtekijän!

Kaiken kaikkiaan yhteisistä työvuosista jää mukavat muistot. Toivon, että tulevaisuudessa voisimme olla ystäviä sen sijaan, että olisimme vain entisiä työkavereita. Mutta aika näyttää, käykö näin, vai jääkö yhteydenpito olemattomiin. Monen mukavan ihmisen kanssa niin on käynyt. Mutta siihenkin pitää sopeutua.

Sinun maljasi, hyvä entinen työtoverini! Olkoon elämäsi täynnä menestystä ja onnistumisia!