Tänään, kun olimme miehen kanssa lenkittämässä koiraamme, löi koira maihin kesken matkan takaa tulevan villakoiran vuoksi. Villakoiraa ulkoilutti vanhempi mies, jonka tiesin suhtautuvan varauksella saksanpaimenkoiriin ja sanoinkin miehelleni, että ottaa meidän koirasta tukevan otteen, ettei se vahingossakaan lähesty villakoiraa.

Jäimme odottelemaan, että villakoira isäntineen menisi meistä ohi ja voisimme sen jälkeen jatkaa rauhassa matkaa. Kuinka ollakaan, mies pysähtyikin koirineen meidän kohdallemme ja totesi, että "nuo ne on vaarallisia koiria". Sen jälkeen hän alkoi kertoa, kuinka hänen koirallaan on ollut useita kertoja hengenlähtö lähellä, kun susikoira on hyökännyt kimppuun. Kerran hän oli saanut syliin ottamalla pelastettua koiransa varmalta kuolemalta ja toisen kerran hän oli lyönyt hyökännyttä koiraa päähän, jolloin tämä oli irrottanut otteensa. Tämä samainen päähän lyöty koira oli sittemmin kuulemma purrut jonkun toisen koiran henkihieveriin sillä seurauksella, että poliisit olivat vaatineet omistajaa lopettamaan koiransa. Näin oli tapahtunutkin.

Nämä kauhutarinat kerrottuaan mies alkoi uhota, että jos hänellä olisi ollut puukko mukanaan, hän olisi omin käsin tappanut villakoiransa kimppuun hyökänneen koiran. Sitten hän onneksi jatkoi matkaa.

Koko miehen tarinoinnin ajan koiramme oli täysin rauhallisena seuraillut tilannetta. Kertaakaan koira ei murissut, ei nostanut edes karvojaan pystyyn. Villakoira sen sijaan murisi meidän koirallemme...

Suuttumus ja kiukku tulivat vasta myöhemmin. Ymmärrän, että tällä miehellä oli ollut karvaita kokemuksia saksanpaimenkoirista enkä itsekään pidä siitä, että lenkillä joku isokokoinen koira tulee hampaat irvessä haastamaan riitaa meidän koiramme kanssa. Mutta me olimme koiramme kanssa aivan rauhassa lenkillä ja koira oli asianmukaisesti kytkettynä (kuten on aina). Mielestäni on aika outoa ja epämiellyttävää käytöstä, että aletaan syyttä suotta täysin tuntamattomille ihmisille paasata siitä, kuinka vaarallinen koira heillä on! Olen korviani myöten täynnä sitä, että joidenkin yksittäisten tapausten vuoksi leimataan koko rotu hulluiksi tappajiksi. Saksanpaimenkoira on kuitenkin parhaimmillaan erittäin lempeä, lapsirakas, nöyrä ja oppivainen. Meillä ei ainakaan kuuliaisempaa koiraa ole koskaan ollut.

En ymmärrä tuollaista rotuvihaa. Mikä tahansa koira voi olla vihainen ja vaarallinen, jos se koulutetaan väärin, sitä kohdellaan huonosti tai jos sillä on esim. kipuja. Tietysti iso vihainen koira on suuremman koonsa ja voimiensa vuoksi vaarallisempi kuin joku pieni sylipuudeli. Kaikki koirat pitäisi kuitenkin asianmukaisesti kouluttaa, koosta riippumatta. Koiralla pitää olla johtaja ja johtajan on oltava ihminen. Ja kaikkien koirien pitäisi antaa pentuna olla tekemisissä muiden, mahdollisimman erilaisten koirien kanssa. Silloin koirista kasvaisi sosiaalisia, ei olisi niin paljon niitä pieniä koiria, jotka ovat kauhusta kankeina, kun isompi tulee vastaan, eikä niin paljon suuria koiria, jotka eivät siedä pienempiään.

Oma koirani tulee varsin hyvin juttuun monien pienempien koirien kanssa, niin urosten kuin narttujenkin. Leikit sujuvat kokoerosta huolimatta. Toisia sakemanneja meidän poika ei voi sietää. Se taas johtuu siitä, että naapurin saksanpaimenkoirauros hyökkäsi kotipihastaan tielle poitsumme ja vanhan narttukoiramme kimppuun, kun tämä poitsukka oli vain parin kuukauden ikäinen. Siitä jäi ikuinen viha näiden kahden koiran välille. Kerran meidän poitsukka murisi jopa omalle näyteikkunasta heijastuvalle peilikuvalleen, kun luuli siellä olevan toisen saksanpaimenkoiran... Ongelmia toisten koirien kanssa ei kuitenkaan tule ainakaan meidän vuoksemme, koska pidämme koiramme kiinni. Omassa pihassa se saa olla vapaana, silloinkin tiukan valvonnan alla. Mielestäni olisi siis oikeus ja kohtuus, että saisimme lenkkeillä rauhassa ilman sakemanneja vihaavien ihmisten kommentteja... Meidän koira kun ei ole tehnyt pahaa kenellekään.