Töissä on viime aikoina ollut aivan hirveä kiire. Lisäksi työpaikallemme on tulossa minun kannaltani merkittäviä henkilömuutoksia, kun läheinen työtoverini sanoi itsensä irti. Vaikka muutokset eivät ole pelkästään negatiivisia, rassaavat ne silti mieltä niin, ettei nukkumisesta ole tullut viime aikoina oikein mitään - ei ainakaan joka yö. Työasiat pyörivät mielessä iltaisin ja aamuvarhain. Vatsakin on taas oireillut. Stressivatsa, heti se reagoi, kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu...

Kotona en ole jaksanut tehdä mitään. Huusholli kaipaisi kunnon siivousta, mutta kun ei se vaan saletisti natsaa. Sohva vetää puoleensa kuin magneetti... TV:n tuijottaminen ei vaadi liikaa energiaa. No, eipä se kyllä energiatasoja nostakaan. Mutta joskus on pakko relata. Aina ei voi pakottaa itseään tekemään sitä ja tätä ja tuota. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.

Sohvalla istua nakottaessani olen toki jonkin verran neulonut. Tyttärelle valmistui hihaton tunika ja villalegginsit. Laitan niistä kuvat blogiini myöhemmin. Nyt en jaksa edes kuvata.

Joululahjaksi saamani valokuvauskirja odottaa sekin lukijaansa. En ole vieläkään ehtinyt tutustumaan uuden kameramme käyttöohjeisiin. Ehkä siihen on aikaa kesällä... Suunnittelin jo ottavani kesämökille mukaan niin kameran, jalustan kuin käyttöohjeetkin. Mökillä ehkä on sitten aikaa perehtyä valokuvauksen saloihin ja harjoitella luonto- ja eläinaiheisten kuvien ottamista.

Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita, joita olisi kiva tehdä ja kokeilla! Mutta kun aika ei vain riitä... Eikä jaksaminen.

Mutta nyt olisi pakko kiskoa ahteri irti tuolista ja raahautua koiruuden kanssa lenkille. Koira jo levottomana norkoilee tuossa vieressä. Hrr, ulkona on niin kylmä, että sielu jäätyy pelkästä ajatuksesta... Mutta kun on koiran ottanut, niin onhan se hoidettava. Ja hyväähän se ulkoilu yleensä tekee. Kun vetää tarpeeksi toppavaatetta päälle, ei pakkasessakaan palella.

Lenkin jälkeen voikin hyvällä omallatunnolla lysähtää loppuillaksi sohvalle...