Joulut ja uudet vuodet on juhlittu, nyt tämä tyttö odottaa kevättä ja hiihtolomaa!!! Muutamana aamuna olen jo kuullut pikkulintujen lauleskelevan, se jos mikään on lähestyvän kevään merkki... Vai olenko liian optimistinen? Vastahan tässä eletään tammikuun puoliväliä... No, joka tapauksessa on olo keväisen kepeä ja vaikka työpäivät välillä uuvuttavat, olen onnellinen ja levollisin mielin. Juuri nyt mikään ei erityisemmin stressaa eikä ahdista.

Tuttava oli askarrellut balsasta kaikenlaista kivaa nukkekotikamaa, joten minäkin kaivoin balsani esiin ja aloin rakennella Villa Kumpulan Katariinalle kirjoituspöytää. Homma on vielä kesken, saa nähdä, mitä siitä tulee. Laitan jossain vaiheessa kuvan lopputuloksesta näkösälle.

Balsa oli yllättävän pehmeää ja kevyttä, aika lailla erilaista kuin millaiseksi olin sen kuvitellut. Voipi olla, että se on meikäläisen näppeihin jopa liiankin haurasta... Lasten leikeissä balsasta rakennetut huonekalut eivät ainakaan tule kestämään. Mutta hankkimani balsalevyt eivät missään tapauksessa mene hukkaan, kyllä ne jossain hyödynnetään. Ja voihan olla, että levyt sittenkin soveltuvat huonekalujen rakentamiseen... Ainakin muut ovat näperrelleet balsasta vaikka mitä ihanuuksia.

Koiran kynsitulehdus alkaa lopultakin parantua, kiitos jo kolmannen antibioottikuurin... Eläinlääkäri totesi, että jos tämä kolmaskaan kuuri ei tepsi, joudutaan koiran varvas todennäköisesti amputoimaan. No, nyt näyttää siltä, että amputoinnilta säästytään. Hyvä niin! Koiramme on jo kerran leikattu piilokivekseen tulleen kasvaimen vuoksi, joten ajatus toisesta leikkauksesta tuntuu suorastaan kammottavalta. Olisi siinä taas leikkaushaavan hoitoa, jälleen antibioottien tyrkyttämistä ja ties mitä riesaa. Ja koiralla olisi kurja olo!

Koira on ollut ajoittain nuupea kyntensä vuoksi, mutta mies innostui joululomalla jatkamaan keskeneräisiä remontteja ja nyt meillä on uudet hienot portaat kellarikerrokseen! Kelpaa sinne nyt käpsytellä saunomaan ja istumaan iltaa puku- ja oleskeluhuoneena toimimaan "kellarihuoneeseen" vaikka karaoken merkeissä. Lauantaina meillä olikin pitkästä aikaa ystäviä kylässä iltaa istumassa, mutta karaoken laulamisesta ei tullut mitään, koska huomasimme yllättäen dvd-soittimen olevan rikki... Edessä on siis uuden hankinta, mikäli tarpeeksi laulattaa. Ja laulattaahan se!

Laulamisesta tuli mieleen sanonta: "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Siitä tuli edelleen mieleen sanonta "rahalla saa ja hevosella pääsee". Eräässä lehdessä oli tämä sanonta väännetty hauskasti muotoon "rahalla saa ja hevosella siitä pääsee". Tämän allekirjoitan!!! Hevosen pito on turkasen kallista puuhaa, ellei ole omaa tilaa, jossa heppaa voisi pitää... Mutta siitä huolimatta hevosestani en luovu. En, vaikka se onkin ollut äärettömän rasittava ja ylienerginen koko kuluneen talven. Jatkan taistelua... Mottoni on, että periksi ei anneta!

Tässäpä tätä ajatuksen virtaa... Nyt on lähdettävä tarkistamaan, onko pikkuväki pessyt hampaansa. Veikkaan, että ei ole. Yleensä siitä asiasta saa sanoa tuhat ja sata kertaa eikä siltikään mitään tapahdu, ennen kuin menen kädestä pitäen opastamaan. Sitten vielä iltasatu ja toivon mukaan lapsukaisille uni maistuu ensimmäisen koulu- ja eskaripäivän päätteeksi.

Se on varmaa, että minulle se uni ainakin maistuu... Hoh hoijaa.