Muutamia päiviä sitten huomasin, ettei koirallamme ole kaikki kunnossa. Se käveli jäykästi ja tuntui aristavan takajalkojaan.

Koira on jo viikon verran ollut jotenkin vaisu. Lenkkeily ei ole innostanut eikä se ole lenkillä tapansa mukaan vetänyt hihnaa samalla apinan raivolla kuin yleensä. Päinvastoin, koiruus on pysytellyt lähellä taluttajaa ja ollut jotenkin epävarman oloinen. Sisälläkin se on enimmäkseen pötkötellyt ja ollut jotenkin masentuneen oloinen. Heti kun huomasin koiran myös ontuvan, tiesin, että nyt on koiralla paha olla.

Tänään kävimme sitten eläinlääkärissä. Ohessa lyhennetty ote lääkärin kirjoittamasta diagnoosista:

"Tutkimus ontuman vuoksi. Kannattelee otj. Ylösnousu ja hyppääminen myös vaikeaa. T 39.4. Takaraajojen asentokorjausreaktiot hidastuneet, vasem heikompi. Selän tunnustelu, nikamavälien tunnustelu kauttaaltaan jäykkä. Takajalkojen taivuttelu: vt normaali, otj uloin varvas (v) paksu, aristava ja ihossa sinelmää, oikea lonkka "lonksuu", ei arista. Rauh. ja rtg: Otj tassu: ei luustomuutoksia turvonneessa varpaassa, sisimmässä varpaassa pieni irtopala ensimmäisen nivelen sisäpinnalla. Selän alueella luupiikkimuodostusta: spondyloosi rintarangan alueella. Lonkat normaalit. Lanne-ristialueen fasettinivelessä nivelrikkoa. Karvojen ajo varpaasta. Koko varvas punoittaa ja turovoksissa (mahdollisesti paiseenmuodostus). Antibioottikuuri Synolux ohjeen  mukaan. Selän hoitoon nivelrikkolääke Arthyl reseptin ohjeen mukaan. Nyt mukaan 3 kk:n tarve. Resepti voidaan uusia jos lääkkeestä apua. Vaivaan voi käyttää myös Neurobion Forte-valmistetta 1 tabl x vrk ja tarvittaessa koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä. "

Olen järkyttynyt. Koiramme on vasta viisivuotias, maaliskuussa kuusi. Vielä eilen se oli mielestäni nuori tai korkeintaan keski-ikäinen koira, täynnä elämää, paljon vuosia vielä edessä. Nyt se onkin yhtäkkiä sillottumatautia ja nivelrikkoa sairastava vanhus. Varvas varmaankin paranee, mutta sillottumatauti ei. Se etenee ja tulee aiheuttamaan koiralle kipua, ainakin ajoittain.

Lapsemme ovat jo lähes vuoden kinunneet meille toista koiraa ja olin jo ehtinyt lupaamaan, että hankimme meille toisen, vähän pienemmän koiran. Tarkoitus oli lähteä huomenna Karttulaan katsomaan lapinkoiranpentuja ja mahdollisesti tehdä urospennusta varaus. Nyt tilanne onkin äkkiä muuttunut. Koska nykyinen koiramme onkin nyt sairas, en katso voivani hankkia sairaan koiran kiusaksi vilkasta ja riehakasta pentukoiraa. Lääkärikään ei sitä suositellut, kun kysyin hänen mielipidettään asiasta.

Lapset ovat luonnollisesti pettyneitä. Niin olen itsekin. Olin jo odottanut meille uutta suloista karvapalloa nykyisen ihanan ison koiramme seuraksi ja koko perheen iloksi. Olen myös hyvin, hyvin surullinen koiramme vuoksi. En haluaisi sen kärsivän. Toivon lääkkeiden auttavan. Jos ne eivät auta, niin...

Kaikki te tiedätte, mikä sitten on edessä. Mutta en halua ajatella sitä vielä.