Kuvien siirto blogiin ei onnistu vieläkään... Sekös keljuttaa. Tänään oli joku tyyppi jo käynyt meillä kotona etsimässä vikaa, mutta mitään ei ollut löytynyt. Jossain sitä vikaa kuitenkin on, kun homma ei toimi. No, mies hoitakoon tämän(kin) tietokoneasian. Minä kun en näistä laitteista paljon ymmärrä.

Viikonloppu oli vauhdikas. Juhlimme lauantaina sukulaisen 50-vuotispäiviä ja isänpäiviä sitten sunnuntaina. Nuo 50-vuotispäivät olivat monessa mielessä mieleenpainuva tapahtuma. Minulle lähinnä siksi, että ensimmäistä kertaa elämässäni lauloin julkisesti. Pidän laulamisesta, mutta en ole koskaan ajatellut, että oikeasti osaisin laulaa. Minulla on matala ääni ja mieleeni on jäänyt luokkakavereiden kommentti peruskouluajoilta. Heidän mielestään minä örisin... Musiikkikoulun teoriaopettaja tosin oli sitä mieltä, että minulla on alttoääni eikä sitä tarvitse hävetä. No, niin tai näin. Äänialani on toki kasvanut noista päivistä, mutta silti olen aina tuumaillut, että on parempi laulaa vain tutussa seurassa, jossa ei voi nolata itseään. Kavereiden kanssa onkin jonkin verran hoilattu karaokea, mutta tuntemattomien ihmisten edessä en ole laulanut edes karaokea kuin pari kertaa - silloinkin muutaman alkomahoolia sisältävän juoman jälkeen. Mutta nyt siis olen laulaa luikauttanut ihan vieraiden ihmisten edessä ja kas kummaa, mätiä tomaatteja ei satanutkaan niskaan... Enkä edes jännittänyt esiintymistä. Päinvastoin, se oli HAUSKAA.

Rakkaat ystävät ja kylänmiehet! Älkää silti peljätkö - en aio osallistua tulevaan Idols-skabaan. Olen onneksi yli-ikäinenkin tuohon kilpailuun...

Tänään on väsyttänyt aivan tolkuttomasti. En saanut nukuttua kunnolla ja olen ollut koko päivän kuin nukkuneen rukous. Töissäolo tökki ja kotonakin olisin mieluiten kömpinyt nukkumaan. Sen sijaan siivosin kuitenkin akvaarion. Se onkin ollut retuperällä jo pitkään. Jos ehdin, käyn huomenna ostamassa sinne uusia kasveja. Entisistä kasveista ei ole juuri mitään jäljellä. Joko niitä on syöty tai sitten ne ovat jostain muusta syystä ränsistyneet. Kalat onneksi voivat pulskasti. Minulla on 160 l (vai oliko se koko 140 l, enpä ole nyt varma) akvaariossani lukematon määrä miljoonakaloja, partaimumonni sekä kolme miekkapyrstönaarasta, joille pitäisi jossain vaiheessa hankkia muutama sulho. Näiden kalojen hoito ei onneksi ole kovin haasteellista. Herkemmät kalat olisivat varmaankin jo kuolla kupsahtaneet.

Melkoista ruikutusta nyt tämä teksti. Johtunee siitä, että olen väsynyt. Huomenna on päivä uus... Jospa hyvin nukuttu yö ja vasta hankittu kirkasvalolamppu-herätyskello piristäisivät. Hankimme tuon lampun viime viikolla, koska lääkäri arveli minun kärsivän kaamosväsymyksestä. Ehkä niin... Kilpirauhasarvot ainakin olivat ok. Niitä on seurattu tiuhaan tahtiin sen jälkeen, kun vajaatoimintaan käyttämäni lääkkeen annostus meni viime talvena vähän överiksi. Nyt ilmeisesti on lääkitys kohdallaan.

Arvatkaapa muuten, onko kiva naureskella ihmisille, että "onpa hyvä olla, kun on lääkitys kohdallaan!" Kaikki eivät aina tuota ymmärrä... Eivät siis tiedä minun sairastavan hypotyreoosia. Kylähulluna varmaankin pitävät... Tsemppiä vaan kaikille, joilla tämä sairaus on. Kyllä sen kanssa elämään pystyy - kunhan lääkityksen saa kohdalleen!!!

Pari päivää sitten sain sentään joitakin kuvia siirrettyä. Yksi oli kuva Sepe-nallesta, toinen tämä:

KUVA KADONNUT

Nämä pienet posliinikipot ostin Kreetalta. Kippojen sisällä on kynttilä, mutta kunhan kynttilät on poltettu, saa näistä mukavia astioita nukkekotiin vaikkapa isoille viherkasveille.

Nyt lähden laittamaan pyykkejä kuivamaan ja sen jälkeen tungen koneeseen Huopasesta neulomani tällä hetkellä vielä jättikokoiset tossut, jotka on tarkoitus huovuttaa. Laittelen kuvia tossuistakin sitten myöhemmin... Jos nyt joskus saamme nämä yhteydet toimimaan!