Ote takakannesta:

On hyytävän kylmä tammikuinen aamu Ravenswickin kylässä Shetlandinsaarilla. Nuori yksinhuoltajaäiti on palaamassa kotiin saatettuaan lapsensa kouluun, kun hän huomaa vastasataneessa lumessa jotain punaista, joka kiinnostaa yläpuolella kaartelevia korppeja. Nainen lähtee katsomaan ja löytää lumen puolittain peittämän tytön ruumiin. Naapurin teini-ikäinen tyttö on kuristettu omalla punaisella kaulahuivillaan. Pikkukaupungin poliisi saa murhatutkimuksiin lisävoimia Skotlannista. HIljaisen ja rauhallisen saaren asukkaiden mielestä syyllinen on kuitenkin jo selvillä: se on erakkomainen, hiukan yksinkertainen vanhus, joka on naapureiden pahansuopien juorujen kohde. Mutta kun komisario Jimmy Perez haluaa ehdottomasti aloittaa murhatutkimukset, koko yhteisön ylle lankeaa epäilyksen verho. Ensimmäistä kertaa vuosiin kyläläiset lukitsevat ovensa peloissaan. Tappaja on yksi heistä..."

Teksti kirjan takakannessa antaa tarinasta pelottavamman kuvan kuin mitä tarina itse asiassa on. Silti tämä oli ihan hyvä kirja ja rikosromaani. Ihmiset olivat aitoja, heihin oli helppo samaistua. He olivat hyvin tavallisia ihmisiä. Ainoastaan se tarinan henkilöissä oli häiritsevää, ettei kukaan heistä tuntunut olevan oikein onnellinen. Aivan kuin jokaisella olisi ollut jonkinlainen kriisi menossa tai ainakin he olivat muiden arvostelun kohteena.

Loppuratkaisu oli yllättävä - murhaaja ei ollutkaan se, jota olin veikkaillut. Mutta vaikka murhaaja lopulta selvisi, tarina jäi jotenkin kesken. Olisin halunnut tietää, mitä kirjan henkilöille tapahtui sen jälkeen, kun rikos oli ratkaistu. Millaisia valintoja he tekivät elämässään? Se jäi epäselväksi.

Tämä ei ole niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta ihan hyvää ajankulua siitä huolimatta. Voittaa monet surkeat TV-ohjelmat...