Syksy on koiraperheessä kurjaa aikaa. Suuri koira kantaa suurissa tassuissaan sisälle kilokaupalla hiekkaa ja rapaa. Mutta on asioita, jotka täytyy vaan sietää...

Muuten syksy on vuodenaikana kivan raikas ja kirpakka ja houkuttelee ulkoilemaan. Tänään tein miehen ja koiran kanssa noin 10 km:n kävelylenkin. Koira nautti ja niin mekin! Iltapäivällä kävin vielä tallilla lasten kanssa ratsastamassa 12-vuotiaalla eestinhevosruunallamme, joten ulkoilua ja liikuntaa on tänään saatu riittävästi.

Hevosemmekaan ei muuten pidä kurasta. Yleensä se tulee minua tarhan portille vastaan, mutta viime päivinä heppa on jäänyt tarhan portin edustalla olevan liejuisen alueen kuivalle reunalle odottamaan, että MINÄ tarvon kuran ja liejun läpi häntä hakemaan...  Melkoinen hienohelma tämä meidän ruunamme! Mutta erittäin kiltti ja lapsirakas ja myös osaava, jos vaan ratsastaja osaa pyytää hevosta tekemään asioita oikealla tavalla ja riittävän ponnekkaasti. Hevosen ainoa "vika" on se, ettei se pidä muutoksista tippaakaan. Kaikki muutokset ympäristössä, uudet maisemat ja oudot ihmiset saavat hepan töyhöttämään ja jännittymään. Alkuun tulinkin useita kertoja maastosta täyttää laukkaa tallille, kun heppa yksinkertaisesti päätti, että uudet maisemat saavat nyt luvan riittää, hän haluaa tallille... Tästä ongelmasta on nyt onneksi päästy eroon ja uskallan ratsastaa sinisillmäisellä hurmuriruunallani maastossakin suhteellisen turvallisin mielin.

Runo hevosestani:

Aluksi sinä et luottanut minuun.

Sinä pelkäsit minua ja minä sinua.

Jouduin tekemään paljon työtä, että sain sinut luottamaan itseeni.

Mutta se oli vaivan arvoista!

Kun ravaat tarhan portille minua vastaan, sydämeni hypähtää ilosta.

Sinä opetit minulle, että pelko on kohdattava, jotta sen voi voittaa.

Sinä opetit minulle, ettei ole väärin pyytää apua silloin, kun omat voimat eivät riitä.

Sinä opetit minulle senkin, ettei ole häpeällistä myöntää, ettei ollutkaan niin taitava ja kokenut kuin oli kuvitellut.

Kun painat suuren pääsi olkapäälleni ja puhallat lämmintä ilmaa korvaani tiedän, että et enää pelkää minua.

Minä rakastan sinua.

Ehkä sinäkin omalla hevosmaisella tavallasi pidät minusta."