torstai, 2. elokuu 2018

Koprun juhlanäyttely

Paikallinen taideseuramme Kopru ry täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lauantaina juhlittiin tapahtumaa kakkukahvein ja sen jälkeen avattiin juhlanäyttely, jossa ollaan luovuuden lähteillä.

Otin näyttelystä muutaman kuvan, töiden joukossa on minunkin maalauksiani. Uusia töitä en ehtinyt saada valmiiksi, mutta vein näyttelyyn vanhempia töitä, jotka eivät ole olleet vielä esillä.

Katselkaa ja ihailkaa harrastelijataiteilijoiden luovuuden jälkia!

IMG_5390.jpgIMG_5389.jpgIMG_5384.jpgIMG_5383.jpgIMG_5385.jpgIMG_5381.jpgIMG_5380.jpgIMG_5377.jpgIMG_5378.jpg

maanantai, 30. huhtikuu 2018

Etiketti teepussiin

Oho, kylläpäs siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia... En jaksanut talvella paljon taiteilla. Kolme akryylivärityötä on kyllä kesken, mutta en tiedä, saanko niitä ikinä valmiiksi. Tuntuu siltä, että aina on jotain muuta tekemistä eikä ole aikaa eikä malttia keskittyä maalaamiseen.

Etikettiehdotuksen taideseuramme oman teesekoituksen pussiin sain kuitenkin tehtyä, kun väkisin väänsin. Ideana oli, että jokainen seuran jäsen saisi taiteilla oman ehdotuksensa etiketiksi tai vaikka useampiakin. Töistä valittaisiin sitten toukokuussa (tarkemmin sanottuna 2.5.) paras teepussia koristamaan.

Jostain syystä osanotto kisaan ei ollut kovin vilkasta, näin ainakin kuulin. Olin päättänyt osallistua kisaan periaatteesta, mutta ideoita ei oikein ollut. Viime hetkillä sain sitten kuitenkin sutaistua pastelliväreillä oman ehdotukseni. Valmis etiketti tulee olemaan kooltaan 5 x 8 cm, ehdotukset saivat olla korkeintaan A4-arkin kokoisia. Oma työni on kokoa 15 x 24 cm eli kolme kertaa suurempi kuin etiketti.

Ja tämmöinen siitä tuli:

IMG_5052.jpg

Tiedän, ettei tämä työ ole kovin kaksinen. Parempaa ei nyt vaan syntynyt. Mietin kyllä pitkään, viitsinkö osallistua tämmöisellä työllä ollenkaan. Tytär sitten kommentoi, että hänen mielestään työ on söpö ja mukavan yksinkertainen. Ihana tytär, aina jaksaa kannustaa!

Kiikutin sitten työn seuramme puheenjohtajalle ja nyt jännään, kuinka kisassa käy! Paras työ päätyköön teepussiin, olipa se sitten kenen tahansa.

Ja sitten ei muuta kuin hauduttelemaan seuramme omaa teetä...

keskiviikko, 16. elokuu 2017

Nuoren naisen muotokuva

Kun inspiraatio iskee, voi maalaus syntyä muutamassa tunnissa. Alla oleva työ on juuri sellainen. Inspiraation lähteenä toimi paikallislehdessä ollut mustavalkoinen vanha valokuva, nuoren naisen kuva. Kuvan valot ja varjot innoittivat tekemään työn, jossa käytin vain kahta mustaa, valkoista, kahta harmaata ja hennon vaaleanruskeaa pastelliliitua.

Työn koko on kehystettynä 50 x 50 cm.

IMG_4779.jpg

Työn alla on tällä hetkellä "Vihreä nainen", toteutan sen akryyliväreillä. Työ on vielä alkutekijöissään, joten se tuskin tämän vuoden puolella valmistunee. Rakentelen kuvaa pikku hiljaa. Siinä sivussa sitten voin tehdä muutaman pastellimaalauksen, käsitöitä ja muuta mukavaa.

maanantai, 3. heinäkuu 2017

Uusia töitä

Kevät oli sen verran uuvuttava, että taiteiluun ei ollut oikein paukkuja. Nyt kun olen ollut pari viikkoa lomalla, olen viimein vähän elpynyt arjen rasituksista ja saanut loppuun pari aiemmin aloittamaani työtä.

Ensimmäinen on nimeltään "Ruusut". Se on värikäs versio kuvasta, jonka pohjalta aiemmin maalasin mustavalkoisen "Roses"-taulun. Tykkkään itse ehkä enemmän tästä värikkäästä versiosta... Luulen, että tämä lähtee elokuussa Koprun näyttelyyn.

IMG_4531.jpg

Työn koko on 32 x 41 cm ja se on maalattu kuivapastelleilla pastellipaperille.

Toinen työ, jonka sain äskettäin valmiiksi, on suurikokoinen taulu hevosista. Työn nimi on yksinkertaisesti "Hevoset". Aloitin sen jo pari vuotta sitten, kun olin akryylimaalauskurssilla. Työ on roikkunut keskeneräisenä ja vaikka sen loppuun maalaaminen on ollut pitkään mielessä, on aloittaminen ollut vaikeaa. Eräänä iltapäivänä kuitenkin olin sen verran hyvässä vireessä, että kaivoin akryylivärit esille ja istahdin maalaustelineen ääreen. Iltakymmeneltä työ oli viimein valmis! Miten aika kuluikaan kuin siivillä maalatessa... Olisipa leipätyökin samanlaista flowta...

Alla pari kuvaa valmiista työstä, kuvat on otettu ilman salamaa sekä salaman kanssa. Työn koko on 100 x 80 cm. Taitaa olla suurikokoisin työ, mitä olen koskaan tehnyt! Isolle kankaalle oli kyllä kiva vedellä maalia.

IMG_4534.jpgIMG_4533.jpg

Tämä työ jäänee omaan käyttöön, vaikka sille ei paikkaa meillä kyllä toistaiseksi olekaan. Toki voin tämän myydäkin, jos joku on kiinnostunut. Tarjouksia voi esittää! Töiden hinnoittelu on aina ollut minulle hankalaa.

Hassua on se, että tästä työstä tuli todella erilainen kuin mitä alkuperäinen ajatukseni oli. Sivellin elää näköjään omaa elämäänsä tai sitten mielikuvani ei ollut tarpeeksi selkeä, jotta olisin saanut ikuistettua sen kankaalle.

Lomaa on vielä jäljellä, ja jos tulee sadepäiviä, pyrin käyttämään ne maalaamiseen. Seuraavan työn aihe tulee todennäköisesti olemaan "Vihreä nainen".

lauantai, 25. helmikuu 2017

Tunnetiloja: En hyljännyt

Elämässä on joskus hetkiä, jolloin joutuu epätoivon valtaan. Silloin tuntuu siltä, että mitään korkeampaa voimaa ei ole ja ettei elämä kanna. Usein olen kuitenkin huomannut, että kyllä se elämä kantaa sittenkin. Alla oleva pastellimaalaus kuvaa tätä oivallusta. Elämä, Jumala, enkelit - mikä se kenellekin sitten on - kantavat meitä vaikeuksien keskellä, valoa pilkahtaa pimeän tunnelin päässä juuri sillä hetkellä, kun epätoivo on sinut vallannut ja luulet, että tämä oli nyt tässä, et jaksa enää.

Näin minä ainakin olen kokenut, muiden puolestahan en toki voi puhua.

Meidän elämässämme sattuu ja tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista. Viikko sitten teinipoika joutui kolariin mopoautollaan; säikähdimme kaikki, mutta poika ja hänen ystävänsä selvisivät onneksi mustelmilla. Mopoauto sen sijaan meni siihen kuntoon, että todennäköisesti se menee lunastukseen. Ainakin mies oli sitä mieltä, että ei sitä enää pysty korjaamaan. Koko vasen kylki meni päreiksi, keskipalkki taipui ja irtosi rungosta. Tuulilasi halkesi ja kojelauta samoin. Mutta pojat säilyivät ehjinä ja se on pääasia!

Kaikkien näiden tämänkaltaisten tapahtumien keskellä olen kuin tuo maalaukseni tyttö, jota enkelit kantavat. Vaikka välillä tipahdan epätoivon synkeään kuiluun, niin aina sieltä on ylös päästy. Aina minua on kannettu, kun en ole itse jaksanut kulkea. Siitä olen kiitollinen.

IMG_4456.jpg

Taide on viime aikoina ollut minulle lähinnä keino purkaa omia tunnetilojani. Siinä tarkoituksessa se on palvellut hyvin. Päähäni putkahtaa jatkuvasti erilaisia kuvia arkeeni liittyvistä asioista, jotka on sitten laitettava paperille. En tiedä milloin koittaisi sellainen hetki, että jaksaisin paneutua maalaamiseen ihan toden teolla, tehdä siis sellaisia töitä, joita voisi esitellä muillekin tai laittaa seinälle. Muotokuvat eivät lähteneet oikein putkeen ja mieluummin muutenkin maalaan nykyään jotain, jossa saa ottaa enemmän vapauksia. Kopiointi ei kiinnosta enää. Hyvän maalauksen tekeminen vaatisi kuitenkin sen, että olisi levännyt ja saisi keskittyä rauhassa. Tähän ei ole oikein ollut mahdollisuutta viime aikoina. Joko olen liian väsynyt tai sitten on jotain muuta puuhaa, joka menee maalaamisen edelle.

Mutta ehkäpä sekin päivä vielä koittaa, jolloin on taas aikaa maalata ihan "vakavissaan". Teos nimeltä Vihreä nainen ainakin odottaa kovasti pääsyä kankaalle... Kuva on valmiina päässäni ja odottaa... Samoin haluaisin saattaa loppuun hevostaulun, jonka aloitin akryylimaalauskurssilla marraskuussa 2015. Toivon, että nyt kun olen talvilomalla, jaksaisin jonain päivänä paneutua ainakin tuon hevostyön loppuun saattamiseen. Aika näyttää, miten käy.